Kirjallisuutta Saksan demokraattisesta tasavallasta
Reiner Kunze: Nuo ihmeelliset vuodet (Die wunderbaren Jahre, suom. Aarno Peromies, runot Kirsti Siraste, Kirjayhtymä, 1977, kansi Urpo Huhtanen)
Reiner Kunze oli DDR:n aikoihin toisinajattelija, joka sai potkut yliopistosta ja päätyi apuviilaajaksi metallitehtaaseen. Asuessaan Saksan demokraattisessa tasavallassa Kunze joutui julkaisemaan useilla eri salanimellä.
Nuo ihmeelliset vuodet on lyhytproosakokoelma, joka käsittelee mustanpuhuvan huumorin keinoin nuorten elämää rautaesiripun takana. Tykkäsin kirjasta paljon. Kunzen ironia on raikasta, yhteiskunnallinen sanoma jää lukijan oman tulkinnan varaan, mitään ei pureskella valmiiksi. Alkupään kirjoitukset osoittavat, miten vaikeaksi kapinointi oli tehty DDR:ssä – ainakin 1970-luvun alkupuolella. Oppikoulun opiskelijoilta kielletään itsemurhan tehneen pojan sureminen, koska tämä jätti jälkeensä uskonnollisen lappusen. Patikkaretkelle suuntaava opiskelija joutuu kafkamaiseen pyöritykseen. Kirjan lopulla Kunze käsittelee Tšekkoslovakian miehitystä 1968.
Nuo ihmeelliset vuodet sai paljon arvostusta lännessä. Tämän jälkeen DDR:n johto hankkiutui Kunzesta eroon, hänet passitettiin liittotasavallan puolelle asumaan. Kunze oli ensimmäisiä entisen Itä-Saksan kansalaisia, joka pääsi tutustumaan Stasin keräämiin itseään koskeviin tietoihin. Aineistosta selvisi, että ilmiantajana oli toiminut läheinen perheystävä.
Lisää Kunzesta saksaksi täällä.