tag:blogger.com,1999:blog-46634757219331148032024-03-13T14:48:34.900-07:00Sininen kirjahyllyKirjailijan huomioita kirjoista.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.comBlogger276125tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-27677891691634658382015-04-11T11:04:00.000-07:002015-04-11T11:04:06.855-07:00MuuttoBlogini on siirtynyt Imagen sivuille, löydät sen <a href="http://blogit.image.fi/sininenkirjahylly/silvana/">täältä</a>.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-10020560347042533422015-04-09T00:56:00.000-07:002015-04-09T08:23:40.301-07:00Miehet pulassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-5XwECjIKXW4/VSYrf4r8MNI/AAAAAAAAB-Q/EjKrvheRqfg/s1600/kunnia.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-5XwECjIKXW4/VSYrf4r8MNI/AAAAAAAAB-Q/EjKrvheRqfg/s1600/kunnia.jpeg" height="320" width="218" /></a></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Timo Hännikäinen: Kunnia
(Savukeidas, 2015)</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
[kustantajan
arvostelukappale]</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Timo Hännikäisen </b>uusin
esseekokoelma nostatti myrskyn somessa jo ennen ilmestymistään,
mikä oli mielestäni ärsyttävää – eihän kukaan ollut kirjaa
vielä lukenut. Päätin lähestyä teosta mahdollisimman
ennakkoluulottomasti. Hännikäinen on aiheuttanut muutenkin kohuja
käytöksellään ja asenteillaan, mutta on vaikea tietää, onko
kyse jonkinlaisesta oudosta performanssista ja huomiohakuisuudesta, vai aidosta, vakaumuksellisesta maailmankuvasta.
Uuden kirjan teema kiinnosti minua. Ainakin netissä tuntuu olevan
miehiä, jotka tuntevat pohjatonta katkeruutta siitä, että heillä
ei ole miehinä yhteiskunnassa mitään arvoa. Kuulemma ”Suomen
halveksituin olento on keski-ikäinen mies” (Facebook-kommentti).</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Miesten asemassa on ehdottomasti
parantamisen varaa. Olen samaa mieltä siitä, että varsinkaan
alakoulussa ei osata käsitellä poikien räjähtävää energiaa.
Miesten asemaa huoltajuuskiistoissa pitäisi parantaa ja
asevelvollisuus on epäreilu. Naisten harjoittamaa
parisuhdeväkivaltaa vähätellään. Mutta muuttuvatko nämä asiat
miksikään sillä, että räyhätään naisia ja feminismiä
vastaan?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Kunnian</i> teemana on miehisyyden
kriisi. Oikea maskuliinisuus on Hännikäisen mukaan ajettu
länsimaisessa yhteiskunnassa niin ahtaalle, ettei sille oikeastaan
ole tilaa ollenkaan. Millä alueilla todellinen maskuliinisuus sitten
pääsee esiin? Hännikäisen esimerkkejä ovat:</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
– sota ja armeija</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
– voimaa lisäävät kuntoilulajit kuten
kehonrakennus ja nyrkkeily</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
– metsästys miesporukassa</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
– miehille varatut klubit, pubit ja
yhdistykset</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ahtaalta vaikuttaa. Tästä päästäänkin
seikkaan, joka minua häiritsi teoksessa eniten: se on hyvin
Yhdysvalta-keskeinen. Kaikki lähdeteokset ovat Yhdysvalloissa,
samoin iso osa esimerkeistä. Käydään läpi <i>Fight Club</i>
-elokuvaa ja nykyisän kuuluisin representaatio viihteessä on
kuulemma Homer Simpson. (Entä kaikki ne toimintaelokuvat, joissa
<b>Harrison Fordin</b> esittämä ydinperheen isä pelastaa perheensä
terroristeilta tai muilta hulluilta?)</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-CQ4bl93JR0w/VSYrtrzJ0EI/AAAAAAAAB-Y/vYq1DO9--Hc/s1600/kiva%CC%88a%CC%88ri.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-CQ4bl93JR0w/VSYrtrzJ0EI/AAAAAAAAB-Y/vYq1DO9--Hc/s1600/kiva%CC%88a%CC%88ri.jpeg" height="400" width="276" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
<i>"/.../tunnen kädessäni suurikaliberisen
puoliautomaattipistoolin lujat mutta miellyttävän joustavat
potkaisut." (Kuvassa on tosin kiväärejä.)</i></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hännikäisen taustamateriaali on hyvin
suppeaa. Hänen ajatuksiaan pönkittävät kontroversiaalien
yhdysvaltalaisten miesasiamiesten kirjoitukset. Kirjassa ei
kertaakaan viitata mihinkään yhteiskuntatieteelliseen tai
kansanterveydelliseen tutkimukseen tai analyysiin, tilastoihin tai
mihinkään muuhunkaan tieteellisesti relevanttiin lähteeseen.
Suomesta lähteinä on vain muutama mielipidekirjoituksenomainen
lehtiartikkeli.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suomestakin olisi ollut helppo löytää
esimerkkejä tosimiehekkyydestä: tukinuittajat olivat aikansa
sankareita, voimakkaita ja taitavia uroksia, joita ikuistettiin
maalauksiin, kirjallisuuteen ja elokuviin. Rakentamisen tärkeyttä suomalaiselle maskuliinisuudelle Hännikäinen ei käsittele
lainkaan. Varsinkin jälleenrakennusajan työmailla vallitsi
Hännikäisen kaipaama miesten oma kulttuuri voimankoetuksineen ja
likaisine juttuineen. Rakennustyömaalla on korostunut miesten
yhteistyön tärkeys ja miehiset ponnistukset sekä taitavuus.
Hännikäisen asemassa olisin edes viitannut siihen, että miehet
rakensivat Suomen uusiksi sodan jälkeen. Ja onhan suomalaiselle
miehelle edelleen kunnian paikka rakentaa perheelleen talo.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-4c16HmV5Z1s/VSYsENPa7aI/AAAAAAAAB-g/38fpvtJgZpY/s1600/nyrkk.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-4c16HmV5Z1s/VSYsENPa7aI/AAAAAAAAB-g/38fpvtJgZpY/s1600/nyrkk.jpeg" height="400" width="236" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
<i>Nyrkkeily tekee miehen.</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kirjan alkupuolella Hännikäinen
vetoaa useaan otteeseen siihen, että perinteinen maskuliinisuus on
”luonnollista”. Väitettä hän tukee historialla: miehet ovat
”aina” olleet agressiivisia metsästäjiä. Esimerkkeinä
Hännikäinen käyttää neandertalin ihmistä, spartalaisia, Rooman
keisarikuntaa ja antiikin Kreikkaa. Koen historiallisiin
yhteiskuntiin vetoamisen ongelmallisena. Kaikilta ajoilta ei edes ole
kirjoitettuja dokumentteja. Uusien arkeologisten löytöjen myötä
kuva esihistoriallisen ajan yhteisöistä muuttuu kaiken aikaa.
Uusien tutkimusten mukaan neandertalilainen nainen metsästi miesten
rinnalla. Antiikin Kreikkaan vetoaminen on erityisen ongelmallista,
koska vapaiden kansalaisten määrä yhteiskunnassa oli hyvin pieni,
vain 10–20 prosenttia. Valtaosa miehistäkin oli joko orjia tai
vapautettuja orjia, joilla ei ollut kansalaisoikeuksia. Näin
hierarkkisen järjestelmän näkeminen luonnollisena tai oikeutettuna
on outoa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Sama epäloogisuus vaivaa koko kirjaa.
Samoin yleistykset. Mitä pitemmälle luin, sitä enemmän minusta
tuntui, etten tunne yhtäkään sellaista miestä, joita Hännikäinen
kuvaa. Hännikäisen mielestä nykyään ei ole olemassa paikkoja,
jotka ovat sallittuja vain miehille: hän kaipaa esimerkiksi miesten
kuntosalia. Moni miespuolinen ystäväni kyllä kertoo, että salilla
on kiva katsella ”tiukkoja perseitä”, eivätkä he puhu
miehistä. Samaten en usko, että vain miehille tarkoitettu pubi
menestyisi Helsingissä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hännikäisen brändiin kuuluu
tarpeeton provosointi: ”Naiset ovat tunkeneet itsensä väkisin
jokaiselle työelämän sektorille ja naisilta suljettuja tiloja ei
muuallakaan enää juuri ole.” Entä jos naiset syyttäisivät,
että miehet ovat ”tunkeneet itsensä väkisin” vaikkapa
synnytyssaliin? Enää ei saa synnyttääkään rauhassa! Mielestäni
viestin saisi paremmin perille ilman, että heittää happoa lukijan
naamaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-COoV4H8wL3o/VSYsM1ZwOQI/AAAAAAAAB-o/ihNHy9cYIDc/s1600/ouvut.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-COoV4H8wL3o/VSYsM1ZwOQI/AAAAAAAAB-o/ihNHy9cYIDc/s1600/ouvut.jpeg" height="317" width="320" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
<i>Kunniaan kuuluu myös kunnollinen pukeutuminen. Kannatettavaa!</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Välillä Hännikäinen vakuuttelee
arvostavansa naisia, mutta asenteet heijastuvat tekstistä:
”Feministeille miehenä oleminen tarkoittaa väkivallattomuutta,
tunteiden avointa näyttämistä ja kotitöiden tekemistä – toisin
sanoen naisten etujen palvelemista kaksikymmentäneljä tuntia
vuorokaudessa.” Öööh, millä tavalla kotitöiden tekeminen on
”naisten etujen palvelemista”, varsinkin jos pariskunta asuu
samassa kodissa? Toisaalla Hännikäinen kirjoittaa, ettei ole ihme,
jos nuoret miehet alkavat pelimiehiksi, kun eivät enää saa
”neuroottisilta riivinraudoilta” suhteessa sitä mikä miehelle
kuuluu: seksiä, ruokaa ja pyykinpesua.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hännikäinen käsitteleekin läpi
kirjan sekä parisuhdetta että sukupuolten asemaa yhteiskunnassa
kuin kaupankäyntiä. Jos nainen saa sitä, miehen pitäisi saada
tätä. Miehet eivät halua enää perhettä, koska avioerossa lapset
määrätään ”automaattisesti” äidille. Suomessa kuitenkin
valtaosalla erovanhemmista on lapset luonaan vuoroviikoin – tässä
Hännikäinen tuntuu taas olevan Yhdysvalloissa tai Britanniassa. Hän
vetoaa kauhukuvaan, jossa lapsia kasvattaa yksinhuoltajaäidin ja
valtion liitto. Tämä on erityisesti brittiläinen ajatus.
Yksinhuoltajana voin sanoa, että Suomessa valtio ei todellakaan
elätä perhettä: lapsilisän yksinhuoltajakorotus on noin viisikymppiä,
muita tukia ei heru. Ja useimpien yksinhuoltajien lapset tapaavat
etävanhempaa. Totaaliyksinhuoltajat ovat asia erikseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lähdemateriaalin epämääräisyys
tulee hyvin ilmi kirjan alussa. Hännikäinen vetoaa hollantilaiseen
tosi-tv-sarjaan <i>Expeditie Robinson, </i>jossa kilpailjat koettavat
selviytyä autiolla saarella. Hän yrittää todistaa sarjan yhden
jakson avulla, miten hyvin miehet kykenevät yhteistyöhön ja naiset
eivät. Antropologisten tai sosiologisten tutkimusten sijaan siis
lähteenä käytetään käsikirjoitettua realityohjelmaa. Kaiken
kukkuraksi Hännikäinen on suomentanut sarjaa kuvaavan pätkän
suoraan yhdysvaltalaisen naisviha-aktivistin blogista, lähdettä
mainitsematta. Eli ilmeisesti hän ei ole itse edes nähnyt kyseistä
jaksoa. Varmasti naisten ”luontaisesta” käytöksestä voisi
”todistaa” yhtä sun toista vaikkapa referoimalla <i>Martina ja
hengenpelastajat -</i>sarjaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Hännikäinen mitätöi
systemaattisesti feminismin, sukupuolentutkimuksen, psykologian ja
psykiatrian. Evoluutiotieteiden osalta hän tekee vauhdikkaita
yleistyksiä. Freudilaisuudella ja psykoanalyysillä ei ole ollut
muuta vaikutusta kuin miehisyyden mitätöinti. Psykologian ja
psykiatrian mitätöintiä Hännikäinen ei sen kummemmin perustele,
paitsi että miehet voisivat paremmin, kun käyttäisivät
taskuliinaa ja harrastaisivat kaksintaisteluita.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-L0ew1fcWeQE/VSYvl14o_ZI/AAAAAAAAB-0/UFXdqbzytkY/s1600/Skannaus%2B624.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-L0ew1fcWeQE/VSYvl14o_ZI/AAAAAAAAB-0/UFXdqbzytkY/s1600/Skannaus%2B624.jpeg" height="320" width="297" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kunnia on hämmentävän epälooginen
kokonaisuus. Toisaalta naiset kohdistavat miehiin kohtuuttomia
vaatimuksia, mutta samalla Hännikäinen luo miehille omia
vaatimuksiaan. Kaikkien miesten pitäisi viehättyä stereotyyppisistä miesten jutuista kuten aseista ja painonnostosta. <b>Sartressakin </b>ainoa
myönteinen piirre oli, että hän harrasti nuoruudessaan nyrkkeilyä.
Samaan aikaan Hännikäinen siis syyttää naisia (tai feministejä)
siitä, että he haluavat puristaa miehet ahtaaseen muottiin, ja
kuitenkin hän tekee samaa itse. Hännikäinen perää perinteisten
maskuliinisten elintapojen ja asenteiden paluuta, mutta valittaa
samalla sitä, että poikia kasvattavat yksihuoltajaäidit ja
naisopettajat. Jos mies ei saisi olla lapsia hoivaava pehmo, miten
päiväkoteihin voidaan saada miespuolisia opettajia?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tietysti teoksessa ärsyttää eniten
<i>miehet sitä, naiset tätä</i> -ajattelu. Hännikäisen vakaumus
tuntuu olevan, että naisten kanssa kasvavista pojista tulee
automaattisesti ”neitimäisiä”, eikä äiti voi ymmärtää
poikia. Yleistäminen on loukkaavaa. Olen feministi, mutta poikani
ovat aina saaneet tehdä ns. poikien juttuja. Heillä on aina ollut
paljon leikkiaseita: nallipyssyjä, puumiekkoja, kirveitä, nerffejä
ja vesipistooleita sekä paukkuja ja nalleja. He ovat saaneet käyttää
pienestä saakka puukkoja ja linkkuveitsiä. En ole pakottanut heitä
sukupuolineutraaliuteen, vaan he ovat saaneet olla rauhassa
minimachoja ja villipetoja. Puu- ja metallitöissä olen avustanut
kykyjeni mukaan, työkalukokoelmani herättää pojissani ihailua.
Mielestäni aikuisten ei pidä puuttua leikkiin, jollei ketään
vahingoiteta. Pyssy- ja veitsivaihe pitää saada elää läpi (pidin
itsekin pienenä puukoista).</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
En muutenkaan tunnistanut itseäni ja
tuntemiani naisia siitä, miten Hännikäinen naissukupuolta kuvaa.
Eivät naisten ystävyyssuhteet automaattisesti sisällä juonimista
ja selkään puukottamista. Sosiopaatteja löytyy molemmista
sukupuolista. Myös nainen voi olla ystävälle lojaali. Useimmilla
naisilla tuntuu olevan loputtomasti vahvuutta kannatella vaikeuksissa
olevaa ystävää. Jotkut naiset ovat jopa lahjoittaneet ystävälle
munasolujaan tai ryhtyneet sijaissynnyttäjäksi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Myönnän, että minua todella
raivostuttavat sellaiset ajatukset, että naisille ei kelpaa kukaan
muu kuin komea, lihaksikas, itsetuntoa uhkuva mies – vaikea
kuvitella mitään vastenmielisempää.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kun luin Kunnian, minulle tuli
sellainen vaikutelma kuin kirjoittaja ei juuri tuntisi oikeaa elämää.
Kun ajattelen miespuolisia ystäviä, kollegoita, tuttavia ja
sukulaisia, en löydä heistä sellaisia tarpeita tai turhautumia,
joita Hännikäinen kuvaa. Tunnen joitakin metsästäviä miehiä ja
heistä on kaikesta päättäen ihan kiva käydä metsällä vaimon
kanssa. Tunnen suurperheiden isiä, jotka ovat täysillä läsnä
isyydessä, vaihtavat vaippoja, eivätkä näy kaipaavan
herrasmiesten eksklusiivisille klubeille. Tunnen miehiä, joille
ruuanlaitto on rakas harrastus, eivätkä he odota, että vaimo
ruokkisi heidät. Tällä en tarkoita, ettei miesten asemassa olisi
parantamisen varaa, mutta tuntuu, että Hännikäinen kirjoittaa
vääristä kysymyksistä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Suorastaan koomiseksi kirja menee
väittäessään, että valtiotamme, tai länsimaita yleensäkin,
hallitsevat feministit ja heidän talutusnuorassaan olevat miehet.
Koomisia ovat myös väitteet siitä, että naisten nykyinen asema on
miesten ansiota siksi, että miehet keksivät pyykkikoneen ja
ehkäisypillerin. Naisten pitäisi kuulemma olla kiitollisia
pyykkikoneen keksijälle. Totta kai. Olkaamme kiitollisia myös
vetypommin ja biologisten aseiden keksijöille, miehiä hekin.
Tehokkaassa syntyvyyden säännöstelyssä olivat muuten taustalla
eugeniikan ihanteet. Perhesuunnittelun pioneeri <b>Marie Stopes</b>
toivoi, että tehokkaiden ehkäisyvälineiden myötä vain vahvat ja
kauniit ihmiset lisääntyisivät.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Maltillisessa loppuluvussa Hännikäinen sanoutuu irti miesliikkeestä. Olisin arvostanut, jos hän olisi jättänyt lapsekkaan räkytyksen vähemmälle ja koettanut kirjoittaa vähemmän provosoivasti. Vetävän tekstin tuottamisen hän nimittäin osaa.
<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Kuvitukset:</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Otavan iso tietosanakirja, 1936</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Emännän tietokirja, 1935</span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-56484361989808457222015-03-31T22:53:00.001-07:002015-03-31T22:53:23.098-07:00Himomurhia ja pulituurijuoppoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-9R5Co5nfS64/VRt_RPgu6GI/AAAAAAAAB98/AWxjqrOD5LQ/s1600/Skannaus%2B621.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-9R5Co5nfS64/VRt_RPgu6GI/AAAAAAAAB98/AWxjqrOD5LQ/s1600/Skannaus%2B621.jpeg" height="320" width="219" /></a></div>
<i>Mauri Sainio (toim.) Rikos ei kannata – kuuluisia suomalaisia rikoksia (Tammi, 1966)</i><br />
<br />
[Tämä kirjoitus ei sovi herkille!]<br />
<br />
Samaiselta roskalavalta löytyi tämä teos. Kirja sisältää vauhdikkaita kertomuksia tosielämän rikoksista vuosilta 1912–1958. Iso osa rikoksista on "himomurhia". Ilmeisesti <b>Mauri Sainio</b> on myös kirjoittanut tarinat, vaikka hänet mainitaan vain toimittajana. Kuvailu on varsin verevää, yhtä murhaajaa kuvaillaan seuraavasti: "Lönnrotinkadun varrella hän joi eräässä kahvilassa yksin pilsneriä ja odotti suonet tykyttäen viinakaupan aukeamista." Sainio on kerännyt faktat oikeusarkiston dokumenteista ja eläytynyt tapahtumiin varsin vakuuttavasti. Sekä uhrien että syyllisten elämäntarina selostetaan juurta jaksaen lapsuudesta lähtien – ei taitaisi olla nykyään mahdollista.<br />
<br />
Ei ihme, että kirja on kuulunut raittiuskeskuskirjaston kokoelmiin, sillä viinahan se saa suomalaisen tappamaan. Tai siis ei aina viinakaan – onneksi viikonlopun seitsemänkymmenvuotisjuhlissa sedät selittivät minulle, mitä on pulituuri, jota Lauttasaaren kaulankatkaisija tapasi nappailla niin että meni ihan sekaisin. Se oli huonekalukiillotinta tai sellakkaa, josta erotettiin sprii. Oli kuulemma tunnettu fakta, että pulituuri pani nupin sekaisin. Lauttasaaren kaulankatkaisijakin vaelteli yöllä pitkin saarta uhrin päätä kanniskellen.<br />
<br />
Oikeushistoriallisesti kirja on todella kiinnostava. Tavallaan viehättävää, että rangaistuksena hirveistä teoista on ollut "kansalaisluottamuksen menettäminen", siis vankeuden lisäksi. Minua hämmästytti jokaisen tapauksen yhteydessä esiintyvä psykologisointi. Valtaosa syyllisistä passitettiin mielisairaalaan mielentilatutkimuksiin, osa osasi vaatia sitä itsekin. Oikeuteen kutsuttiin yleensä myös esimerkiksi opettaja kertomaan syytetyn luonteesta. Opettajat ja työtoverit saattoivat oikeudessa kertoa, että syytetyssä oli aina ollut "jotain omituista", tai että hänellä oli "pelottava katse". Eräästä syytetystä sanottiin psykiatrin lausunnossa, että "miehisestä ulkomuodostaan huolimatta hänen olemuksessaan oli naisellisuutta ja kehittymättömyyttä". Tai: "Epäilemättä [S.N.] oli psykopaattinen henkilö, jolla oli taipumusta alkoholin väärinkäyttöön."<br />
<br />
Oikeuden pöytäkirjat tuntuvatkin melkein dramatisoivan alkoholin vaikutusta tekoihin. Moni syytetyistä on selvin päin kiltti ja hiljainen, mutta muuttuu kuvausten perusteella humalassa lähes sosiopaatiksi. Tämä Jekyll & Hyde -ulottuvuus pisti silmään useammassa kertomuksessa. Alkoholinkäyttöön taas tunnuttiin etsivän varsin lennokkaasti psykologisia syitä äitisuhteesta, pärjäämättömyydestä miesten yhteisöissä tai ulkopuolisuudesta. Jos nuori mies ei sielullisen heikkouden tai ruumiinvamman takia kelvannut rintamalle, seurauksena oli alkoholismi. Sen sijaan yhdessäkään tarinassa ei mainita, että sotakokemukset olisivat voineet aiheuttaa henkisiä järkytyksiä tai raakuutta.<br />
<br />
Syytetyt myös leimattiin muitta mutkitta heikkohermoisiksi, laiskoiksi tai kehittymättömiksi, siis psykiatrien toimesta. Toisaalta tuntuu, että oikeus laati luonnehdinnan syytetyn sielun tilasta aika lennokkaasti psykiatrien ja kansakoulunopettajien lausuntojen perusteella. Äiditkin kutsuttiin oikeuteen kertomaan, miten heidän lapsensa oli kehittynyt.<br />
<br />
Teot olivat toki raakuudessaan karmeita, mutta silti nykylukijasta tuntuu kohtuuttomalta, että vain vuosikymmen rikoksen jälkeen syyllisestä on kirjoitettu kirjaan oikealla nimellä ja paljastettu kaikki yksityiset tiedot, kuten sairaudet ja epäonniset naissuhteet. Nykylukijakin voi lukea, mikä psykopaatti ja pulituurijuoppo Lauttasaaren kaulankatkaisija oli (nimiä en viitsi tässä mainita, jotteivat ne päädy nettiin). Henkilöllisyyden paljastaminen ja persoonan riepottelu julkisesti on vaikuttanut muihinkin ihmisiin, kuten omaisiin. Vai ajateltiinko tuolloin, että "himomurhaajan" omaisten sietääkin kokea osansa syyllisyydestä? Toki myös vanhempien ja isovanhempien mielisairaudet käsitellään kirjassa oikeilla nimillä.<br />
<br />
Kirjan tarinat on kirjoitettu parhaaseen dekkarityyliin: ensin paljastuu hirveä rikos, sitten tapahtumia aletaan keriä auki takaperin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-13588708501172462452015-03-31T04:39:00.000-07:002015-03-31T04:39:15.628-07:00Kylvötietoja ja raittiusrunoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-kalwXah1kMA/VRqF0vG5QxI/AAAAAAAAB9A/k8CwVK8mokQ/s1600/2028fa4137d3aab6b3535d34324d9b59.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-kalwXah1kMA/VRqF0vG5QxI/AAAAAAAAB9A/k8CwVK8mokQ/s1600/2028fa4137d3aab6b3535d34324d9b59.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Löysin Helsingin keskustasta eräältä roskalavalta ison pinon Kansan kalenteria 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Kalenteria julkaisi Edistysseurojen kustannus Oy. Roskalavalle oltiin tyhjentämässä raittiuskeskuskirjastoa. Sinne menivät vanhat kirjat, koivupuiset huonekalut ja kaikenlainen muu käyttökelpoinen tavara.<br />
<br />
Kansan kalenterissa on kalenteriosuuden ja kylvötietojen lisäksi artikkeleita eri aiheista sekä kohottavia kertomuksia. Niissä on myös runsaasti hauskoja mainoksia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-7tChpWPiKYs/VRqGtNzabkI/AAAAAAAAB9I/dfSmnkZp040/s1600/Skannaus%2B620.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-7tChpWPiKYs/VRqGtNzabkI/AAAAAAAAB9I/dfSmnkZp040/s1600/Skannaus%2B620.jpeg" height="269" width="320" /></a></div>
<br />
Huippudesignia 1900-luvun alusta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Z_vbRG9-KXE/VRqGuaYwxBI/AAAAAAAAB9Q/mih30KHAcDg/s1600/Skannaus%2B619.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-Z_vbRG9-KXE/VRqGuaYwxBI/AAAAAAAAB9Q/mih30KHAcDg/s1600/Skannaus%2B619.jpeg" height="181" width="320" /></a></div>
<br />
Raittiusväellä oli oma asianajaja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-tBpqE3XkaNc/VRqGvhzHz6I/AAAAAAAAB9Y/Zb3dwpVOMgw/s1600/Skannaus%2B618.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-tBpqE3XkaNc/VRqGvhzHz6I/AAAAAAAAB9Y/Zb3dwpVOMgw/s1600/Skannaus%2B618.jpeg" height="265" width="320" /></a></div>
<br />
Kasvissyönti oli muotia jo 1913.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-dADasHW9-io/VRqGw2ljGfI/AAAAAAAAB9g/Ua3bBBiVo2A/s1600/Skannaus%2B617.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-dADasHW9-io/VRqGw2ljGfI/AAAAAAAAB9g/Ua3bBBiVo2A/s1600/Skannaus%2B617.jpeg" height="259" width="320" /></a></div>
<br />
Läskit ovat vaatineet kuria aina.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-9DXnof0t6wM/VRqGyQNb64I/AAAAAAAAB9o/-HyyO2LOLk8/s1600/Skannaus%2B614.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-9DXnof0t6wM/VRqGyQNb64I/AAAAAAAAB9o/-HyyO2LOLk8/s1600/Skannaus%2B614.jpeg" height="400" width="248" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-39774482249225402422015-03-30T06:00:00.000-07:002015-03-30T06:00:13.183-07:00Juhlien jälkeen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-x0ExmXYN0oc/VRlGzaFmZPI/AAAAAAAAB8c/S5pQXEOWujU/s1600/lumi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-x0ExmXYN0oc/VRlGzaFmZPI/AAAAAAAAB8c/S5pQXEOWujU/s1600/lumi.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Kirja on maailmalla. Eilen juhlittiin Villa Kivessä, pidimme yhteisjuhlat: <b>Anu Holopaiselta</b> ilmestyi romaani <i>Ihon alaiset</i> (Karisto) ja <b>Juha-Pekka Koskiselta</b> <i>Kuinka sydän pysäytetään</i> (WSOY). Villa Kiven hienoa juhlatilaa saa muuten vuokrata muitakin kuin kirjailijajuhlia varten.<br />
<br />
Juhlat olivat lämminhenkiset ja tänään onnittelukukat tuovat väriä harmauteen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-JvENcOouCqs/VRlHrMorHZI/AAAAAAAAB8k/nehYkxFq4oA/s1600/kukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-JvENcOouCqs/VRlHrMorHZI/AAAAAAAAB8k/nehYkxFq4oA/s1600/kukat.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Pukeuduin kirjan teeman mukaisesti aitoon 60-luvun mekkoon. Tekoripset löytyivät kätevästi ruokakaupan kassalta. Kenkäni olivat kaikkien mielestä ehtaa 60-lukua, mutta tosiasiassa olen ostanut ne Stockmannin lastenosastolta, koska muualta ei löytynyt matalakantaisia juhlakenkiä!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-WOL2OGCW8KU/VRlH7vGMg3I/AAAAAAAAB8s/ObGxAcHoVkY/s1600/juhlat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-WOL2OGCW8KU/VRlH7vGMg3I/AAAAAAAAB8s/ObGxAcHoVkY/s1600/juhlat.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Kuva <span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22px;">© Ida Pimenoff: </span><a href="http://idapimenoff.com/">http://idapimenoff.com</a></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-60711273788071633652015-03-25T01:13:00.001-07:002015-03-25T01:16:10.278-07:00Hometta kirpputorilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-n4zVvKnLT10/VRJoZRhrgSI/AAAAAAAAB78/-p-URNr5h8w/s1600/78407b36360bd1b5fcc4953a8c61c938.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-n4zVvKnLT10/VRJoZRhrgSI/AAAAAAAAB78/-p-URNr5h8w/s1600/78407b36360bd1b5fcc4953a8c61c938.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Lankataulut ovat usein oikeasti hienoja!</i></div>
<br />
Sen jälkeen kun romaani meni painoon, olo on ollut levoton. Olen kävellyt päivässä 7–10 kilometriä ja käynyt kirpputoreilla. Kohta en tosin varmaan enää käy, koska kirpputorit ovat alkaneet ottaa päähän. Tai ainakin jotkut niistä: vastoin tapojani olen käynyt parilla itsepalvelukirppiksellä. Yleensä en käy niillä koska:<br />
<br />
– en jaksa selata läpi nyppyisten massatuotantotrikoiden vyöryä<br />
– Ikean tuotteita myydään kalliimmalla kuin Ikeassa<br />
– kaikki on sotkussa ja kaaoksessa<br />
– hinnat ovat älyvapaita: kulahtanut H&M:n paita 8 €, peltipurkki johon on itse liimattu Ivana Helsinki -tarroja 10 €<br />
<br />
Lähellä kotiani on itsepalvelukirppis, jonka myyjät eivät kai ole kuulleet roskasäiliöstä. Useammalla myyjällä oli myynnissä (keskimäärin 5 €/kpl) miesten valkoisia t-paitoja, jotka olivat kainaloista keltaisia. Myös liian kuumassa huovuttuneiksi pestyt merkkivillapaidat kummastuttavat. Tommy Hilfigerin villapaita tosiaan saattaa olla arvokas Stockmannilla, nimittäin ennen kuin se pestään 60 asteessa päiväkotikokoon. Hinta silti kirppiksellä 30 €.<br />
<br />
Onneksi on olemassa <a href="http://paskatkirppisloydot.bellablogit.fi/">P***t kirppislöydöt -blogi</a>. Ihmiset myyvät kirppiksillä ihan mitä tahansa: 90-luvun deodoranttiputeleita, joissa on "jäljellä 2/3", laudanpätkiä, pölkkyjä, asioita joista eivät itsekään tiedä mitä ne ovat, kattiloita joiden pohjassa on epämääräistä möhnää, kakkaisia kalsareita, tyhjiä palapelilaatikoita ja niin edelleen. En tiedä, pitäisikö ilmiö tulkita siten, että tavaraa arvostetaan hyvin korkealle: ei väliä, onko se ihan risa, homeessa tai mätä, ainakin askartelija tai tuunaaja voi vielä käyttää sitä!<br />
<br />
Helsingin hyväntekeväisyyskirppiksillä hinnat tuntuvat vain nousevan. Sörkan Fidassa maksoi käytetty kylpypyyhe (eikä edes merkkitavaraa) 8 €. Fida on myös keksinyt lätkäistä kaikille merkkivaatteille tuplahinnan, eli kaltaiseni yksinhuoltajaäidit eivät enää voi ostaa Fidastakaan esiteinille merkkivaatteita. Tietysti hienoa, että Fida auttaa kehitysmaissa, mutta vähän voisi auttaa myös oman kaupungin köyhiä – pitämällä hinnat sellaisina, että köyhätkin voisivat ostaa jotain. UFFin hinnat ovat tietysti huidelleet pilvissä jo vuosia. Kakkoslaatuiset Fred Perryn tennarit (mähnäiset) maksoivat Sörkan UFFIssa 12 €.<br />
<br />
Suosikkejani ovat pienet uskonnolliset kirppikset. Seinäjoella ostin lähetyskirppikseltä upouudet Janitan nilkkurit viidellä eurolla. Helsingissä tällaista kirppistä pitää Annankadun adventtikirkko, muistaakseni tiistaisin. Myös Ruoholahdenkadun uskovaisten kirpputori on halpa ja täynnä laadukasta mummokamaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-rOG-Fw-DS-o/VRJtLLWANtI/AAAAAAAAB8I/ytnIHMC4JfY/s1600/neiti.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-rOG-Fw-DS-o/VRJtLLWANtI/AAAAAAAAB8I/ytnIHMC4JfY/s1600/neiti.jpeg" height="320" width="221" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Flunssainen lapsonen sai uskiskirppikseltä tuliaisiksi Neiti Etsivä -kirjan.</i></div>
<br />
Ykkössuosikkini on Fyndhörnet Kemiön kirkonkylällä. Sitä pidetään kehitysvammaisten asuntolan hyväksi ja myyjätkin ovat kehitysvammaisia. Hinnat ovat tosi halvat ja tavarat hyviä.<br />
<br />
Kirppiksillä huomaa, mitkä tuotteet ovat ongelmajätettä. Naiset voisivat miettiä kaksi kertaa laaduttomien tekonahkalaukkujen ostamista. Miehet taas tuntuvat tuottavan maailmaan loputtomat määrät huumori- sekä tapahtuma t-paitoja. Huumoripaita ei ilmeisesti jaksa kauaa naurattaa.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-4590376402837757792015-03-23T23:52:00.000-07:002015-03-23T23:52:03.052-07:00Mikko Kilpi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-yWmcNSBuKTQ/VREHRCWkyLI/AAAAAAAAB7M/hzNllrIkyek/s1600/kilpi1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-yWmcNSBuKTQ/VREHRCWkyLI/AAAAAAAAB7M/hzNllrIkyek/s1600/kilpi1.jpeg" height="320" width="226" /></a></div>
<br />
<i>Mikko Kilpi: Varjot (WSOY, 1955)</i><br />
<br />
Vuosia olen yrittänyt vastustaa kirjojen omistamista. En halua, että asunto täyttyy kirjoista, koska useimmat niistä saa kirjastosta kulman takaa. Kirjojen pitää mahtua kirjahyllyyn, enkä halua säilyttää "hienoja" kirjoja vain siksi, että vaikuttaisin fiksulta!<br />
<br />
Nykyään kirjat ovat kuitenkin käytettyinä niin halpoja, että periaatteet ovat kovilla. Tunnen erityistä sympatiaa "unohdettuja" kirjoja kohtaan. Varsinkin vanhoissa runokirjoissa on helmiä. En pidä paksuista koottujen runojen opuksista, runoja on kivempi lukea alkuperäisinä kokoelmina.<br />
<br />
Mikko Kilven runokirjan ostin kirppikseltä summamutikassa, hintaa oli peräti euro. En tiennyt runoilijasta yhtään mitään. Wikipedian mukaan Kilpi työskenteli kustannustoimittajana esimerkiksi WSOY:llä ja oli naimisissa <b>Eeva Kilven</b> kanssa.<br />
<br />
<i>Varjot </i>sisältää kuulaita, lämminhenkisiä runoja, joissa luontohavainnot johtavat oivallukseen. Runot ovat minimalistisia ja viisaita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-oaGCBxCfiBw/VREI82DiiBI/AAAAAAAAB7Y/VWsVaSj8su8/s1600/kilpi2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-oaGCBxCfiBw/VREI82DiiBI/AAAAAAAAB7Y/VWsVaSj8su8/s1600/kilpi2.jpeg" height="320" width="267" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-ctrhLUsoqo8/VREJCWgoDnI/AAAAAAAAB7g/bnvcOmXMrZI/s1600/kilpi3.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ctrhLUsoqo8/VREJCWgoDnI/AAAAAAAAB7g/bnvcOmXMrZI/s1600/kilpi3.jpeg" height="190" width="320" /></a></div>
<br />
Olen tyytyväinen, että pelastin tämän kokoelman! Kansikin on elegantti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-q2gPz9EuYTg/VREJLP_GQxI/AAAAAAAAB7o/tJ9-YYI87ps/s1600/kilpi4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-q2gPz9EuYTg/VREJLP_GQxI/AAAAAAAAB7o/tJ9-YYI87ps/s1600/kilpi4.jpeg" height="320" width="247" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-23554880822696101112015-03-23T02:03:00.000-07:002015-03-23T02:03:04.522-07:00Niilin lähteet ja Kama Sutra<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-RYo6WfW9vJA/VQ_Qxx1sCVI/AAAAAAAAB6s/hK-2EwLRUok/s1600/Unknown-1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-RYo6WfW9vJA/VQ_Qxx1sCVI/AAAAAAAAB6s/hK-2EwLRUok/s1600/Unknown-1.jpeg" height="320" width="204" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olin taannoin seurueessa, jossa useampikin henkilö sanoi, ettei pysty keskittymään ääneen luettuun tekstiin. Yllättävää! Johtuukohan se nykyajan ylivisuaalisesta kulttuurista? Olen aina kuunnellut paljon (puhe)radiota, ja ehkäpä olen siksi tottunut kuuntelemaan kirjojakin. Kotitöitä tehdessä kuuntelen aina BBC:tä. Vastikää kuuntelin kaksi kirjalyhennelmää, jotka olivat todella kiinnostavia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Hilary Spurlingin</b> <i>Burying the Bone</i>s on Pearl S. Buckin elämäkerta. Buck oli ensimmäinen yhdysvaltalainen nainen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon – vaikka hän oli tosiasiassa yhdysvaltalainen vain syntyjään. Kirjailijan lapsuus oli todella kiehtova. Hänen isänsä lähti lähetyssaarnaajaksi Kiinaan ja perhe otettiin mukaan karuihin oloihin. Pearl oli kaikesta päättäen jo lapsena humaani ja ennakkoluuloton: hän oli hyvin kiintynyt kiinalaiseen lastenhoitajaansa, leikki kiinalaislasten kanssa ja puhui sujuvaa kiinaa! Pikkulapsena Buckilla oli useita vanhempia sisaruksia, mutta he kaikki menehtyivät sairauksiin. Ei ihme, että äidin voimat olivat välillä lopussa ja Pearlia kasvatti kiinalainen hoitaja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Teos avaa erinomaisesti Buckin merkitystä maailmankirjallisuudelle, huikeaa menestystä ja erikoisia elämänvaiheita. Kirjaa voi kuunnella <a href="http://www.bbc.co.uk/programmes/b00rl6w1">täällä</a>.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Xamyc0h6jUg/VQ_TffVGZmI/AAAAAAAAB64/CkG_7-VyLc8/s1600/Unknown-2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Xamyc0h6jUg/VQ_TffVGZmI/AAAAAAAAB64/CkG_7-VyLc8/s1600/Unknown-2.jpeg" height="320" width="204" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Toinen kiehtova kirjakuunnelma on tehty <b>Tim Jealin</b> kirjasta <i>Explorers of the Nile.</i> Teos kertoo viktoriaanisista tutkimusmatkailijoista, jotka halusivat löytää Niilin lähteet. Entisaikojen tutkimusmatkailijoita ei voi kuin ihailla. He puskivat itsensä paikkoihin, joista ei ollut karttoja, eikä apuna tietenkään ollut satelliittipaikantimia tai kännyköitä. Matkaa tehtiin useimmiten jalan. Parasiitit, malaria ja muut ihanat vaivat väijyivät kaiken aikaa, kipakoista alkuperäisasukkaista puhumattakaan. Jeal hyödyntää uusinta historiantutkimusta ja käsittelee myös tutkimusmatkojen vaikutusta nykyajan Sudaniin ja Ugandaan. Sarja löytyy<a href="http://www.bbc.co.uk/programmes/b014s2nc"> täältä</a>.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Yksi Tim Jealin kirjassa esiintyvistä viidakkosankareista on <b>Richard Burton</b> (eri heppu kuin Elizabeth Taylorin aviomies!). Brittinäyttelijä <b>Rupert Everett</b> on tehnyt vuonna 2008 Channel 4:lle kiehtovan ja vauhdikkaan ohjelman Burtonin kiinnostuksesta eksoottista erotiikkaa kohtaan! Burton toi <i>Kama Sutran </i>Britanniaan aikana, joka ei varsinaisesti ollut seksuaalimyönteinen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/xUfWOF3NbY4" width="420"></iframe>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-3835609278511870912015-03-20T12:23:00.001-07:002015-03-20T12:23:10.082-07:00Minna<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-oEjiryctcQ0/VQxypMVQkdI/AAAAAAAAB6Q/awnQvc_j5a4/s1600/50fe0d33b19621bfbaeca14420115b32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-oEjiryctcQ0/VQxypMVQkdI/AAAAAAAAB6Q/awnQvc_j5a4/s1600/50fe0d33b19621bfbaeca14420115b32.jpg" /></a></div>
<br />
Osallistuin eilen Villa Kivessä Minna Canth -iltaan. Keskustelimme paneelissa Minna Canthin vaikutuksesta nykyaikana. Riemastuttavaa kyllä, tupa oli täynnä ihmisiä! Tunnelma oli lämmin ja yleisökin osallistui keskusteluun.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Gza3euL7MLI/VQxyqcf0_hI/AAAAAAAAB6Y/it-pO7a8mvw/s1600/7fccbc79a847c6947bde333891f7b82f.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Gza3euL7MLI/VQxyqcf0_hI/AAAAAAAAB6Y/it-pO7a8mvw/s1600/7fccbc79a847c6947bde333891f7b82f.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Paneelikeskustelun jälkeen <b>Anja Erämaja</b> esitti runojaan ja laulujaan. Huippuesiintyjä! Välillä osa yleisöstä meinasi pudota tuoleiltaan, koska esitys oli niin hauska.<br />
<br />
Ihanaa, että meillä on tuo kirjallisuudelle omistettu Töölönlahden palatsi, ja fiksuja, ihania kirjallisuuden ystäviä.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-30035285452738062942015-03-19T00:24:00.000-07:002015-03-19T00:24:10.438-07:00Minna Canthin päivänä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-bM1_5vBUYEY/VQp1ow7W9MI/AAAAAAAAB58/dvbd5Y0Fhl8/s1600/canth.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-bM1_5vBUYEY/VQp1ow7W9MI/AAAAAAAAB58/dvbd5Y0Fhl8/s1600/canth.jpeg" height="320" width="212" /></a></div>
<br />
<i>Minna Canth: Kauppa-Lopo/Agnes (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999)</i><br />
<br />
Hyvää <b>Minna Canthin</b> ja tasa-arvon päivää! Päivän kunniaksi luin kaksi pitkää novellia. <i>Kauppa-Lopo </i>(1889) kertoo rempsakasta reissunaisesta, ja aiheutti julkaisuajankohtanaan paljon pahennusta. Kansaa olisi pitänyt kuvata ihanteellisesta näkökulmasta, mutta Kauppa-Lopo sekoilee, ryyppää ja varastaa. <i>Agnes</i>-novellissa on ihanteellisuutta ja tavallaan suomalaisuuden palvontaakin. Päähenkilö Liisi on suomalaisuusaatteen omaksunut perheenäiti pikkukaupungissa. Paikkakunnalle tupsahtaa hänen vanha luokkatoverinsa Agnes, josta on Pietarin seurapiireissä kehittynyt maailmannainen. Kaupungin miehet pörräävät Agnesin ympärillä kuin kärpäset hunajapurkilla. Hän on tyylikäs ja aistikas, mutta myös älykäs, hän tuntee taidetta ja kirjallisuutta. Liisi on pikkukaupungin pikkurouva, jonka nopeaan tahtiin syntyneet pienokaiset sitovat kotiin.<br />
<br />
Liisin aviomieskin hurmaantuu Agnesista ja on vähällä unohtaa vaimonsa kokonaan. Astelemahan on joissakin perheissä ajankohtainen edelleen: jos isä ei osallistu lastenhoitoon, se vie vaimon voimat tyystin ja lapseton nainen alkaa viehättää, riittäähän hänellä rahkeita huomioida miestä. Silti perheenäidin pitäisi nykyäänkin olla aistikas ja kiinnostava.<br />
<br />
Näistä kahdesta novellista Kauppa-Lopo on omaperäisempi. Jonakin toisena aikakautena Kauppa-Lopo olisi voinut menestyä liikenaisen vaistonsa ansiosta erinomaisesti. Nyt kaikki tyssää sekä säätyeroihin että sukupuoleen liittyviin odotuksiin. Nainen voi jonkin aikaa käydä kauppaa ja rällästää, mutta rangaistus seuraa ennen pitkää – vaikka Kauppa-Lopo tuntuu olevan novellin henkilöistä kaikkein hyväsydämisin. Kauppa-Lopo on vauhdikas ja rehevä novelli.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-32802424704239767712015-03-17T09:36:00.004-07:002015-03-17T09:36:59.470-07:00Ilman<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ZvAzL3BhgHs/VQhX_BDrMYI/AAAAAAAAB5o/e9mGY30ClPM/s1600/ilman.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-ZvAzL3BhgHs/VQhX_BDrMYI/AAAAAAAAB5o/e9mGY30ClPM/s1600/ilman.jpeg" height="320" width="230" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Timo Hännikäinen: Ilman (Savukeidas,
2009)</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Olen kiinnostunut yksinäisyyden
kokemuksista, ja tartuin nyt kuusi vuotta myöhässä kohukirjaan
nimeltä <i>Ilman.</i> Kirjoittaja käsittelee seksin puutetta
omakohtaisesti, sekä analysoi taustalla olevia yhteiskunnallisia
syitä, eritoten sitä, että nykymaailmassa seksistä on tehty
kulutushyödyke. Kirjoittajan avoimuus ja rohkeus kuvata kaikkein
raadollisimpiakin piirteitään on ihaltavaa, mutta toisaalta kirja
saa aikaan ahdistuneen olon.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Uskollisena brändilleen Hännikäinen
harrastaa räväkkää sukupuolten vastakkainasettelua. Osittain
teksti nojaa taustamateriaaliin, mutta toisaalta kirjoittaja esittää
ylimalkaisia heittoja, joita ei perustella mitenkään. Mihin
perustuu esimerkiksi väittämä, että ”rumienkien naisten on
helpompi löytää partneri kuin rumien miesten”. Onko tästä
mahdollisesti jotain tutkimuksia, vai perustuuko lause kokonaan
kirjoittajan omiin mielleyhtymiin? Mihin perustuu väittämä, että
netin deittipalstoilla ”lähes jokainen naisilmoittaja saa kymmeniä
vastausviestejä”?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ylimalkaisuudet johtavat yleistyksiin.
Hännikäisen mukaan esimerkiksi naisten nettideitti-ilmoituksille
”ovat tyypillisiä pitkät toivomus- ja vaatimuslistat”. Onkohan
hän lukenut ollenkaan miesten ilmoituksia? Niissä etsitään
”katseen kestävää, jopa kaunista” ja ”mutkatonta” naista,
joka ”ei riitele turhasta”, on ”siivonnut luurangot
kaapistaan”, on sporttinen sekä ”itsestään huolehtiva”
(tarkoittaa kuulemma hoikkaa). Uskoisin, että kohtuuttomia
vaatimuksia esitetään puolin ja toisin. Väkinäiset
vastakkainasettelut ovat tyhmiä, kun monessa parinhakuun liittyvässä
asiassa naiset ja miehet ovat samassa sopassa – tosin kirjan mukaan
naisilla on aina helpompaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”Jopa ujot, huonosti pelaavat naiset
saavat yleensä partnerin, sillä kaikkia naisia yritetään iskeä”,
Hännikäinen valistaa. En tiedä, miksi joidenkin miesten on niin
hirveän vaikea uskoa, että kaikkia naisia ei yritetä iskeä. Itse
asiassa kirjassa on paljon ajatuksia, kokemuksia ja päätelmiä,
jotka pätevät molempiin sukupuoliin yhtälailla. Kirjan fiksutkin
huomiot hautautuvat kuitenkin väkinäisen provosoinnin alle, jota
kirjailijan julkinen imago vielä vahvistaa. ”Feministien ja muiden
omahyväis-tekopyhien ihmisoikeusihmisten on turha valittaa
prostituutioon liittyvistä sosiaalisista epäkohdista ja syyllistää
isomahaisia keski-ikäisiä miehiä.” Tällaisesta
kirjoitustyylistä tulee mieleen vain uhmaikäinen, joka hyppii
tasajalkaa kuralammikossa ja saa kaikkien hermot kiristymään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vasta jälkikäteen tulin ajatelleeksi,
että kirjassa sanotaan naiset, vaikka ilmeisesti tarkoitetaan
parikymppisiä naisia. Muutenkin tämän koulukunnan ajattelu ei ihan
aukea minulle. Toivoisin, että joku kertoisi, onko tuttavapiirissäni
ns. alfauros, kun en itse tajua, mitä termillä tarkoitetaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ilman on mukaansatempaava, jopa
vauhdikas, mutta silti yksi masentavimmista lukukokemuksista ikinä.
Teoksen naisvihasta ja feministien teilaamisesta en jaksanut
välittää, se tuntui tyhjältä räkyttämiseltä. Ahdistavaa ovat
ylenkatseelliset vaatimukset, joita naisille osoitetaan. Teoksen
maailmankuva jäi vieraaksi: seksi nähdään kauppatavarana, jonka
kautta naiset lunastavat itselleen esimerkiksi turvallisuutta tai
paremman elintason. Entäs rakkaus? Kirjassa ahdisti myös riveiltä
vyöryvä äärimmäinen synkkyys ja depressiivisyys sekä tolkuton
itsekeskeisyys. Kirjoittaja kirjoittaa siitä, mitä kaipaa naisilta,
muttei suo edes puolta ajatusta sille, mitä voisi itse antaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Uskon, että yksinäisyyden kokemukset
ovat yhteisiä molemmille sukupuolille ja siksi tuntuu kurjalta, että
niistä väännetään sukupuolia erottava ilmiö.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-85668145026388906532015-03-16T02:36:00.002-07:002015-03-16T02:36:26.151-07:00Mustan yökiitäjän mysteeri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-3ZR8-b-cvg0/VQaen00p3QI/AAAAAAAAB5U/SszRf0IKI-8/s1600/Skannaus%2B611.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-3ZR8-b-cvg0/VQaen00p3QI/AAAAAAAAB5U/SszRf0IKI-8/s1600/Skannaus%2B611.jpeg" height="320" width="204" /></a></div>
<br />
<i>Barbara Vine: The Chimney Sweeper's Boy (Penguin Books, 1998)</i><br />
<br />
Nappasin tämän pokkarin kirppikseltä vähän summamutikassa. Tiesin kyllä, että<b> Barbara Vine</b> on <b>Ruth Rendellin</b> salanimi, mutta en tiennyt, millaisia kirjoja "Barbara" on kirjoittanut. Rendellin dekkareista olen pitänyt, ja eräänlainen mysteeri on tämänkin romaanin ytimessä.<br />
<br />
Gerald Candless on Britannian arvostetuimpia kirjailijoita. Hän asuu meren rannalla Devonissa vaimonsa Ursulan kanssa. Tyttäret Sarah ja Hope ovat jo aikuisia. Gerald on juuri saanut uuden romaanin valmiiksi, kun hän kuolee sydänkohtaukseen.<br />
<br />
Kirjailijan perhe-elämä on ollut kieroutunutta. Vaimo Ursula on sysätty sivuosaan, isä on ominut lapset kokonaan itselleen. Ursula muistelee tapaamistaan Geraldin kanssa, romanssia ja häitä. Samaan aikaan Geraldin kustantaja lähestyy tyttäriä: kiinnostaisiko näitä kirjoittaa isästään muistelmateos? Sarah ottaa homman vastaan.<br />
<br />
Kukaan perheessä ei tiedä mitään Geraldin lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänen sukulaisensa eivät osallistuneet häihin, eikä heistä ole muutenkaan mitään havaintoa. Kun Sarah alkaa tutkia isän juuria, hänelle selviää, että oikea Gerald Candless kuoli lapsena. Kuka hänen isänsä siis oli? Miksi isä varasti toisen ihmisen identiteetin? Mitä hänelle oikein tapahtui?<br />
<br />
Pidin tästä romaanista paljon. Teemat ovat kiehtovia: kaikki luulevat Geraldin luoneen romaaniensa maailman mielikuvituksen voimalla, kun hän tosiasiassa kertoi omista kokemuksistaan. Kirjailijan oikea elämä sen sijaan oli sepitettä. Tällaisen kirjailijan olen tuntenut itsekin. Romaaneissaan hän pysyi totuudessa, mutta oli oikeassa elämässä patologinen valehtelija, mikä tuli läheisille järkytyksenä. Vine käsittelee myös kirjailijan vastuuta: käsiteltyään nuoruuden kokemukset, Gerald alkaa kirjoittaa omasta avioelämästään. Romaanien kautta Ursulalle selviää, mitä mies hänestä ajattelee. Ursulaa ja hänen äitiään Gerald kuvaa äärimmäisen julmasti, tyttäriään taas ihannoiden.<br />
<br />
Romaanin henkilöhahmot on kuvattu erinomaisesti. Gerald luo tyttäriensä kanssa jonkinlaisen kolmen hengen kuplan. He palvovat ja rakastavat toisiaan, mutta kohtelevat muita julmalla ylenkatseella, epäkohteliaasti. Isä on aina rohkaissut ja jumaloinut tyttäriään, ja heistä on kasvanut itsekeskeisiä snobeja. Sarahia järkyttää syvästi se, että isällä saattaakin olla rahvaanomainen tausta.<br />
<br />
Mysteerin aukeamisen Vine rakentaa taitavasti, vaikka nyt ei olekaan kyse rikoksesta. Askel askeleelta lukija pääsee Sarahin kanssa lähemmäs ratkaisua. Kirjaa oli pakko lukea silmät sirrissä. Teemat ovat kiehtovia: identiteetti, muistot, kirjailijan oikeus ammentaa oikeasta elämästä, kirjallisuusmaailman teennäisyys, taiteilijoiden ylenkatse tavallisia ihmisiä kohtaan, homolakien historia Britanniassa.<br />
<br />
Ainoa mikä jätti toivomisen varaa, oli romaanin lopetus. Koska kirja on paksu ja sanaisa, loppuratkaisu tuntui ehkä hieman "pieneltä". Minulle se ei täysin motivoinut Geraldin nuoruuden dramaattisia ratkaisuja. Olin myös pettynyt siihen, että tyttäret eivät muuttuneet lainkaan. Hope oli romaanin lopulla vielä inhottavampi kuin alussa (muutos toki sekin), Sarah taas ei oikeasti joutunut tarkistamaan maailmankuvaansa. Olisin kaivannut tytärten suhteen joko jonkinlaista heräämistä isän luomasta psykoosista, tai romahdusta. Romaanin lopussa oleva, kursiivilla painettu hyvin pitkä romaanikatkelma oli rasittava muutoin mukaansatempaavassa kirjassa. Lopetus ja loppuratkaisu jättivät kaikenkaikkiaan vähän pettyneen olon.<br />
<br />
Toisaalta kirjassa on kohtia, jotka saivat lähestulkoon ihon kananlihalle, kuten mustan yökiitäjän merkitys salaisuuden ratkeamisessa.<br />
<br />
Hauska yksityiskohta, että Rendell on kirjoittanut salanimellä romaanin kirjailijasta, joka kirjoittaa salanimellä...Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-48427320600679997702015-03-15T06:36:00.003-07:002015-03-15T06:43:29.461-07:00Seinäjoella<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-PTWHjYlW7l8/VQWG0qlrJ_I/AAAAAAAAB4w/p5HAYItkHCM/s1600/7611067e880a937f18530d12700f4bcd.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-PTWHjYlW7l8/VQWG0qlrJ_I/AAAAAAAAB4w/p5HAYItkHCM/s1600/7611067e880a937f18530d12700f4bcd.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Osallistuin tänä viikonloppuna kirjailijayhdistysten Talvipäiville Seinäjoella. Ensimmäistä kertaa ikinä Etelä-Pohjanmaalla! Seinäjoki oli tosi mukava paikka, ihmiset olivat hurjan ystävällisiä, ja jokaikinen auto pysähtyi päästääkseen jalankulkijat kadun yli – sitä ei tapahdu Lauttasaaressa koskaan! Seinäjoella oli myös upein näkemäni kirjasto, JKMM Arkkitehtien suunnittelema Apila. Tapahtumamme oli kirjastossa ja kuka tahansa sai tulla kuuntelemaan esityksiä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-fHwGqZEypHU/VQWGvvrV73I/AAAAAAAAB4Y/uqDmNrMknwU/s1600/f42ea273c1f5d25aeb77ccdc44b78854.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-fHwGqZEypHU/VQWGvvrV73I/AAAAAAAAB4Y/uqDmNrMknwU/s1600/f42ea273c1f5d25aeb77ccdc44b78854.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Esitykset olivatkin hienoja. <b>Katariina Syrjälä</b> lauloi <b>Pentti Syrjälän</b> runoihin tehtyjä lauluja.<a href="https://www.youtube.com/watch?v=385V5TnQk6M"> <i>Kukkivien lehmusten tuoksujen peitto</i></a> kertoo Seinäjoesta. Laulut olivat todella kauniita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-U7OciwDYwFc/VQWGw-c_XMI/AAAAAAAAB4g/Kj-K9JJz3Jc/s1600/70b827d27c7eaccafb443e415e1ac0cb.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-U7OciwDYwFc/VQWGw-c_XMI/AAAAAAAAB4g/Kj-K9JJz3Jc/s1600/70b827d27c7eaccafb443e415e1ac0cb.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<b>Mirja Kuivaniemi</b> ja <b>Vesa Tapio Valo</b> kertoivat Kuivaniemen romaanin <i>Siantappajat</i> (Tammi, 2014) sovittamisesta näyttämölle. Romaani kuulosti kiinnostavalta ja aion ehdottomasti lukea sen. Saimme paljon ajateltavaa sekä näytelmän kirjoittamisesta, että romaanin draamallisista elementeistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-J7DOeg5-YFM/VQWGySIv0lI/AAAAAAAAB4o/POhAxzT0vRs/s1600/e3a38f6664051a8c7d23386fce037bf1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-J7DOeg5-YFM/VQWGySIv0lI/AAAAAAAAB4o/POhAxzT0vRs/s1600/e3a38f6664051a8c7d23386fce037bf1.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjailija <b>Merja Mäellä</b> oli ihanat pitsisaappaat. Päivillä esiintyi myös Karikko-teatteri, lappajärveläinen ryhmä, joka esitti Arto Mellerin runoja. Esitys oli niin mukaansa tempaava, että unohdin ottaa kuvia! Lukiolaispoikien lausuntaryhmä Ryskööremmi piti hauskan runoesityksen ja illallisen ohessa saimme nauttia superhauskoista murrerunoista. Varsinkin <b>Arto Juurakon</b> runot olivat sekä hauskoja että koskettavia.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-VMWWYtsYO5I/VQWG1x-w9jI/AAAAAAAAB44/3GYjrSU73zk/s1600/f75abb1025230936d512cf48ea984c63.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-VMWWYtsYO5I/VQWG1x-w9jI/AAAAAAAAB44/3GYjrSU73zk/s1600/f75abb1025230936d512cf48ea984c63.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kevät teki tuloaan myös Pohjanmaalle. Illalla ilmassa oli maaginen auer.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-PGy0__O7wZ4/VQWG3DC7WII/AAAAAAAAB5A/Ju2YS-K9aDc/s1600/90d44f9e9e1397862c4f58307708f72e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-PGy0__O7wZ4/VQWG3DC7WII/AAAAAAAAB5A/Ju2YS-K9aDc/s1600/90d44f9e9e1397862c4f58307708f72e.jpg" /></a></div>
<br />
Kirjailijaliitto on järjestänyt Talvipäiviä 1960-luvulta asti, jotta eripuolilla maata asuvat kollegat tapaisivat toisiaan, ja liitolla säilyisi kiinteä yhteys maakuntien ja muiden kaupunkien kirjailijayhdistyksiin. Itse toimin Helsingin kirjailijat ry:n hallituksessa ja olin Talvipäivillä ensimmäistä kertaa. Reissu oli sekä hauska että kiinnostava!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-32440731268563789562015-03-11T23:56:00.003-07:002015-03-11T23:56:59.435-07:00Liisa Vitali<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Giksnu0BJ5o/VQE2KOMjm7I/AAAAAAAAB3k/hzynMSAdTBE/s1600/Skannaus%2B598.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-Giksnu0BJ5o/VQE2KOMjm7I/AAAAAAAAB3k/hzynMSAdTBE/s1600/Skannaus%2B598.jpeg" height="320" width="307" /></a></div>
<br />
<i>Leeni Tiirakari: Design Liisa Vitali (Amanita, 2012)</i><br />
<br />
Isänäitini rakasti <b>Liisa Vitalin </b>koruja ja käytti niitä paljon. Olen perinyt mummiltani joitakin Vitalin koruja, mutta ne ovat kultaa, joka on mielestäni tätimäinen materiaali! Olen itse ostanut hopeiset Leppäkertut, jotka ovat ehdottomasti suosikkikoruni. Tosin Leppäkerttu-nimestä en edes tiennyt, ennen kuin lainasin kirjastosta tämän kirjan – olen aina yhdistänyt Vitalin korut 60-luvun avaruusmuotiin! Tosiasiassa Vitali oli korusuunnittelijan ammatin lisäksi maanviljelijä ja sai innoituksen suomalaisesta luonnosta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-N7GFjneAOh8/VQE2L1v0hCI/AAAAAAAAB3s/_7von0IGhP8/s1600/Skannaus%2B599.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-N7GFjneAOh8/VQE2L1v0hCI/AAAAAAAAB3s/_7von0IGhP8/s1600/Skannaus%2B599.jpeg" height="320" width="303" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-FUv2nMBGrpw/VQE2NXLkQJI/AAAAAAAAB30/C5cTGMSt8Sc/s1600/Skannaus%2B603.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-FUv2nMBGrpw/VQE2NXLkQJI/AAAAAAAAB30/C5cTGMSt8Sc/s1600/Skannaus%2B603.jpeg" /></a></div>
<br />
Leppäkerttuja eri variaatioina, kultaisina ja hopeisina. Koruja valmisti Kultakeskus ja yrityksen arkistossa on säilynyt hienoja tuotekuvia. 150-sivuinen upea teos sisältää myös kuvia Vitalin perheen arkistoista sekä tarinan Liisa Vitalin tiestä korutaiteilijaksi. Hienoa, että suunnittelijasta on tehty ihan oma kirja!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-f5SiGSSJIJo/VQE2PNUGOvI/AAAAAAAAB38/mIlq8KUe9wM/s1600/Skannaus%2B602.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-f5SiGSSJIJo/VQE2PNUGOvI/AAAAAAAAB38/mIlq8KUe9wM/s1600/Skannaus%2B602.jpeg" height="228" width="320" /></a></div>
<br />
Olen ihastunut 60-luvun rumankauniisiin design-koruihin, joita nimitän hellästi klönttikoruiksi. Vitalin Tuulenpesä edustaa tätä lajityyppiä. Hienon ja ruman raja on hienovarainen. Olen kerännyt suomalaisista klönttikoruista kuvia Pinterestiin. Kuviin voi tutustua <a href="https://www.pinterest.com/kissamatroskin/finnish-vintage-jewellery/">täällä</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-kw3-4CJs7Q8/VQE2Qb5I6PI/AAAAAAAAB4E/q8FI8rApfa4/s1600/Skannaus%2B601.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-kw3-4CJs7Q8/VQE2Qb5I6PI/AAAAAAAAB4E/q8FI8rApfa4/s1600/Skannaus%2B601.jpeg" height="320" width="292" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Korusuunnittelija-maanviljelä vaikuttaa olleen mutkaton tyyppi. Koruihin ihastuttiin Yhdysvaltoja myöten. Joitakin Vitalin koruja saa nykyään uusintatuotantona, hopeisina ne eivät ole hirveän kalliitakaan.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-46591145942829801142015-03-10T04:22:00.004-07:002015-03-10T04:22:31.159-07:00Ole valmis!<i>Ilmari Wainio: Partiopoikain käsikirja (Otava, 1923)</i><br />
<br />
<b>Eeva Kanervan</b> antikvaritaatista (suosikkini!) Albertinkadulta löytyi perheen pikku partiolaiselle ensimmäinen suomalainen partio-opas. Teos sisältää hyödyllistä tietoa muillekin kuin partiolaisille!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-rOcqWRv32yM/VP7Tc5GcDLI/AAAAAAAAB24/vGdhdctO4yo/s1600/Skannaus%2B589.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-rOcqWRv32yM/VP7Tc5GcDLI/AAAAAAAAB24/vGdhdctO4yo/s1600/Skannaus%2B589.jpeg" height="146" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-DMwQrMiWH5Q/VP7TePPcYCI/AAAAAAAAB3A/4o0pyJ-9KwU/s1600/Skannaus%2B591.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-DMwQrMiWH5Q/VP7TePPcYCI/AAAAAAAAB3A/4o0pyJ-9KwU/s1600/Skannaus%2B591.jpeg" height="199" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-jAbkgbWDB2k/VP7TfOSLeYI/AAAAAAAAB3I/KNYVGcagudk/s1600/Skannaus%2B592.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-jAbkgbWDB2k/VP7TfOSLeYI/AAAAAAAAB3I/KNYVGcagudk/s1600/Skannaus%2B592.jpeg" height="320" width="228" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-qPt8gkDsGJY/VP7TguLC7DI/AAAAAAAAB3Q/L6OSDwOW9Nk/s1600/Skannaus%2B593.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-qPt8gkDsGJY/VP7TguLC7DI/AAAAAAAAB3Q/L6OSDwOW9Nk/s1600/Skannaus%2B593.jpeg" height="320" width="209" /></a></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-5940023037150621682015-03-09T07:19:00.000-07:002015-03-09T07:19:19.115-07:00Pistoksissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-ZUGFK_sfCg4/VP2mrrG7gkI/AAAAAAAAB2I/np9Io1XRmtE/s1600/tilly5.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ZUGFK_sfCg4/VP2mrrG7gkI/AAAAAAAAB2I/np9Io1XRmtE/s1600/tilly5.jpeg" height="320" width="259" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tilly Walnes: Pistoksissa – ompele itse lempivaatteesi (suom. Tuija Tuomaala, Gummerus, 2015)</i></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Kustantajan arvostelukappale</b></div>
<br />
Luin Tillyn blogia kauan ennen kuin tästä kirjasta oli tietoakaan. Blogi on ihanan iloinen ja selkeä. Kirjan lisäksi <b>Tilly Walnes</b> julkaisee yksittäiskaavoja ja pitää kursseja. Hän esittelee blogissaan luomuksia, joita tavalliset naiset ovat hänen kaavoillaan tehneet. (<a href="http://www.tillyandthebuttons.com/">http://www.tillyandthebuttons.com</a>) On hauska nähdä vaatteita mitä erilaisimpien vartaloiden yllä! Tavalliset naiset ovat kauniita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-5sz3-49FIeY/VP2o-uoOMVI/AAAAAAAAB2c/lLvKjLwTKA8/s1600/tilly4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-5sz3-49FIeY/VP2o-uoOMVI/AAAAAAAAB2c/lLvKjLwTKA8/s1600/tilly4.jpeg" height="320" width="242" /></a></div>
<br />
<br />
Sama iloinen ilmapiiri tulee vastaan kirjan sivuilla. Tillyn tyyli on ranskalaishenkistä retroa ja kirja on stailattu ihanasti. Hyväntuulisuus välittyy myös teksteistä: Tilly kertoo omasta taipaleestaan ompelijaksi ja kannustaa muita kokeilemaan rohkeasti vaikealtakin tuntuvia juttuja, kuten piilovetoketjua. Mallit ovat yksinkertaisia, mutta somia, ja tarjoavat paljon tilaa omille koristuksille ja muunnoksille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-FK0rM1mUWjA/VP2ov9yWo5I/AAAAAAAAB2U/ku5G_a7_4cY/s1600/tilly1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-FK0rM1mUWjA/VP2ov9yWo5I/AAAAAAAAB2U/ku5G_a7_4cY/s1600/tilly1.jpeg" height="320" width="226" /></a></div>
<br />
<br />
Alussa selitetään perusasiat ymmärrettävästi ja napakasti. Brigitte-huivin ohjeiden lomassa tutustutaan ompelukoneeseen perinpohjaisesti. Sitten siirrytään pyjamahousuihin, A-linjaiseen hameeseen ja pikkuhiljaa haastavampiin projekteihin. Jokaisen vaatteen kohdalla Tilly antaa vinkkejä, miten vaatteesta voi soveltaa oman näköisensä. Kaavat ovat peruskamaa, mutta Tillyn tyylisiä: esimerkiksi A-linjaa korostetaan hameissa ja mekoissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-XHT01Sg45pg/VP2pUY-8MJI/AAAAAAAAB2k/oybrszYE50c/s1600/tilly3.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-XHT01Sg45pg/VP2pUY-8MJI/AAAAAAAAB2k/oybrszYE50c/s1600/tilly3.jpeg" height="320" width="239" /></a></div>
<br />
<br />
Olen ompelijana aika edistynyt, joten minun on vaikea sanoa, miten aloittelija ymmärtää kirjan ohjeita. Selkeät valokuvat auttanevat asiaa. Puutteeksi lasken sen, ettei vaatteista ole mallipiirroksia tai valokuvia takaa, puseroa lukuunottamatta. Ainakin mallipiirros pitäisi ehdottomasti olla sekä edestä että takaa!<br />
<br />
Kirjassa on muitakin pikku puutteita. Kun aloitin ompeluharrastuksen, äitini sanoi: "Aina pitää harsia." Ajattelin, että plääh, tylsää, en varmana harsi – eihän siinä kauaa mennyt, kun tajusin, että äiti oli taas oikeassa. Harsiminen itse asiassa säästää aikaa. Nykyään olen tykästynyt siihen, se on rauhoittavaa. En tiedä, miksi Tilly ei lainkaan mainitse harsimista.<br />
<br />
Olisin myös toivonut, että kirjassa olisi ollut enemmän tietoa tekstiileistä. Ihmisillä tuntuu nykyään olevan aivan olemattomat tiedot eri kangaslajeista, niiden käyttäytymisestä, kestävyydestä ja ekologisuudesta, mikä on aika hämmentävää, kun ajattelee, että me kaikki verhoudumme tekstiiliin joka päivä ja yö. Kirjassa kyllä neuvotaan, mitä kangaslajeja malleihin kannattaa käyttää, mutta mielestäni varsinkin tekokuiduista olisi voinut olla enemmän asiaa. Ei ole kiva juttu, jos ompelee vaatteen suurella vaivalla ja se nyppyyntyy tai lerpahtaa samantien!<br />
<br />
Itse olisin laittanut mukaan myös tietoa siitä, miten mitat otetaan. Tilly kertoo kyllä, että on tärkeää tuntea oma vartalonsa ja muokata kaavoja sen mukaan. Sitä ei kuitenkaan kerrota, että mittojen ottaminen itseltään on oikeastaan mahdotonta. Siihen tarvitaan kaveri.<br />
<br />
Kirjassa parasta on iloinen ja kannustava asenne. Värikkäät kuvat inspiroivat ompelemaan.<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-26898203749480104812015-03-06T04:19:00.000-08:002015-03-06T04:19:15.411-08:00Jalan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-VRyw-1RAGoU/VPmX_gYtVpI/AAAAAAAAB1g/xNfT0HEf1jk/s1600/2c44c6deaa29d89ca6f301322500adfa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-VRyw-1RAGoU/VPmX_gYtVpI/AAAAAAAAB1g/xNfT0HEf1jk/s1600/2c44c6deaa29d89ca6f301322500adfa.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pekka Seppänen kirjoittaa Ilta-Sanomien <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1425351349539.html">kolumnissaan</a> <i>Kuka kukin on</i> -kirjaan kirjatuista harrastuksista:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">"<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten suosituimmat liikuntaharrastukset ovat kävelylenkkeily ja kotivoimistelu.</span></span></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Ei uskoisi, kun selaa Suomen eliitin ystäväkirjaa eli tuoretta </span><em style="background-color: white; border: 0px; line-height: 17px; margin: 0px; outline: 0px; padding: 0px; vertical-align: baseline;">Kuka on kukin </em><span style="background-color: white; line-height: 17px;">-teosta. Yli kolmestatuhannesta kirjassa esittäytyvästä suomalaisesta yksikään ei harrasta kotivoimistelua, ja kävelyäkin vain muutama.</span></div>
</span><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Sitäkin tyypillisemmin eliitti kertoo harrastavansa golfia, tennistä, purjehdusta ja veneilyä. Juostujen maratonien lukumääriä mainitaan. Ratsastajia on huimasti enemmän kuin kävelijöitä, vaikkei se katukuvassa näykään."</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Ennen kolumnin lukemista ei tullut mieleen, että kävelykin voi olla harrastus. Olen himokävelijä, mutta se on jotenkin itsestään selvää, vähän niin kuin syöminen. En tykkää kävellä muuten vain – jos lähden lenkille, juoksen mieluummin. Mutta kävelen mielelläni paikasta toiseen. Viime viikolla kävelin kaksi kertaa Lauttasaaresta Tapiolaan, tällä viikolla kerran saman matkan sekä kahdesti Lauttasaaresta keskustaan.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-AjUH5OJbfzk/VPmZIj4tL8I/AAAAAAAAB1o/BAMejqDoKJU/s1600/7158e7772ce3228a3042d1364cef00aa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-AjUH5OJbfzk/VPmZIj4tL8I/AAAAAAAAB1o/BAMejqDoKJU/s1600/7158e7772ce3228a3042d1364cef00aa.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Kävellessä näkee eri tavalla kuin autossa tai bussissa istuessa. Kävellessäni eräänä päivänä Punavuoressa panin merkille, että on edelleen olemassa seksikauppoja, joissa on katselukoppeja. Kaikille ei siis riitä netin tarjoama tuhma materiaali. Kun kävelin Siltasaaressa, huomasin, että siellä oli tosi paljon parturi- ja kampaamoliikkeitä. Kun eräänä päivänä kävelimme lapsen kanssa Kaisaniemestä Vironniemen terveysasemalle, näimme hassun pikku kaupan, jossa myytiin kaikenlaista tiibetiläistyylistä tavaraa (lapsi olisi halunnut suuren kivitavaramorttelin).</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-KNa6wFdYAGo/VPmZ7buZGRI/AAAAAAAAB1w/ab39qne6oWw/s1600/34f0d9f7f9178426a7cb4e9f097c9476.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-KNa6wFdYAGo/VPmZ7buZGRI/AAAAAAAAB1w/ab39qne6oWw/s1600/34f0d9f7f9178426a7cb4e9f097c9476.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Kävellessä tulee ajateltua eri tavalla kuin kirjoituspöydän ääressä. Samalla askelten rytmi rauhoittaa. Kävelyllä on tietysti paljon terveysvaikutuksia, ja päätellen siitä, että seuraavana päivänä on välillä takapuoli tosi kipeä (!), se myös treenaa lihaksia. Perheen partiolaiset eivät tietysti pidä kävelyäni minään saavutuksena, koska partiovaelluksilla on kävelty paljon pitempiäkin matkoja.</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white; line-height: 17px;">Ainoa huono puoli kävelyssä on, että tällä hetkellä parhaat kävelykenkäni ovat vanhat, rupsahtaneet talvisaappaat, jotka näyttävät aivan hirveiltä!</span></div>
</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-81911359678472104132015-03-04T04:45:00.001-08:002015-03-04T04:45:41.121-08:00Lapsuuden paikka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-UovRpQwFbxg/VPb0YAq1dsI/AAAAAAAAB0g/7IvoHBLQy50/s1600/lapsi.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-UovRpQwFbxg/VPb0YAq1dsI/AAAAAAAAB0g/7IvoHBLQy50/s1600/lapsi.jpeg" height="320" width="208" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Mummolan terassilla joskus 1972</div>
<br />
Kävin katsomassa lapsuuden mummolaa. En ollut käynyt siellä 33 vuoteen. Isovanhempieni talo oli tietysti maagisesti pienentynyt sitten lapsuuden. Eniten oli kutistunut piha. Muistoissani se on todella suuri, siellä riitti tilaa leikkiä ja pelata. Olin tyytyväinen, että pihassa oli leluja ja leikkimökki: isoäitini rakasti lapsia, ja olisi varmasti onnellinen jos kuulisi, että hänen vanhassa kodissaan asuu pieniä ihmisiä.<br />
<br />
Paikkoihin liittyy voimakasta nostalgiaa. Sana nostalgia tulee kreikan sanoista kotiinpaluu ja tuska – miten osuvaa. Mummolani oli täydellisen hyvä paikka, maailman paras. Isovanhemmat olivat superrakkaita. Heidän luonaan oli täydellinen turva ja rauha. He olivat myös hirveän hauskoja ja oikeasti läsnä, kun olimme käymässä.<br />
<br />
Muisti on kiinnostanut minua teini-ikäisestä asti. Miksi muistamme sen mitä muistamme? Parikymppisenä ällistyin, kun eräs ystäväni sanoi, ettei muista lapsuudestaan kuin kaksi tapahtumaa. Itse muistan niin paljon, että se uuvuttaa. Viime aikoina olen ilman erityisempää syytä ajatellut lapsuuden Elantoa. Ei ihme, että se jäi mieleen, käytiinhän siellä äidin kanssa satoja, jollei tuhansia kertoja. Muistan missä mikäkin oli, muistan missä kohtaa oli hennapaketti, jonka äiti osti säännöllisin väliajoin – muistan senkin, miltä hennapaketti näytti. Muistan muoviset läpyskät, joilla hedelmäpussit suljettiin. Ne olivat pastellinvärisiä ja äiti piti rotia, etten ottanut ylimääräisiä läpysköjä leikkiä varten. Muistan millaisia paperinukkeja oli hunajamuropaketissa.<br />
<br />
Tänään kävin vanhalla Heikintorilla. Muistan, että siellä oli iso paperikauppa, josta isäni ja äitipuoleni ostivat joka vuosi nättejä lyijykyniä ja pyyhekumeja veroilmoituksen tekoa varten. Kuulemma helpotti vähän, kun oli kivat välineet. Muistan vielä millaisia kyniä he ostivat: Caran D'Ache-lyijykyniä, jotka oli maalattu sateenkaaren väreillä ja toisessa päässä oli punertava pyyhekumi. Muistan sen ostosreissun, kun pikkuveljelle ostettiin Heikintorin yläkerran vaateliikkeestä hieno Lahden MM -kisojen neulepusero, joka oli muistojeni mukaan karkeaa akryyliä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-FAYpiJJK8fQ/VPb8VkUam0I/AAAAAAAAB0w/CcoFkIFLFlo/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-4%2Bkello%2B14.35.41.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-FAYpiJJK8fQ/VPb8VkUam0I/AAAAAAAAB0w/CcoFkIFLFlo/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-4%2Bkello%2B14.35.41.png" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Suomen museot online (kuvakaappaus)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lapsuudestani ei ole paljoa valokuvia. En tiedä, miten nykylasten muistamiseen vaikuttaa se, että heistä otetaan tuhansia kuvia. Tai kuulemma otetaan – en tiedä siitä mitään, koska kuvaan digikameralla samalla tavalla kuin analogisella, aivan kuin kalliita filmiruutuja pitäisi edelleen säästellä. Minulla ei siis ole lapsistani tuhansia kuvia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lapsuuden mummola ei ole kaukana nykyisestä kodistani. En tiedä, miksi sinne meneminen tuntui vaikealta. Ehkä siksi, että se oli ihana paikka, ja nyt siellä elää joku muu. Isovanhempiakaan ei enää ole. Olen silti tyytyväinen, että menin.</div>
<a href="http://fi.pinterest.com/pin/create/extension/?url=https%3A%2F%2Fwww.blogger.com%2Fblogger.g%3FblogID%3D4663475721933114803%23editor%2Fsrc%3Ddashboard&media=https%3A%2F%2Fimages-blogger-opensocial.googleusercontent.com%2Fgadgets%2Fproxy%3Furl%3Dhttp%253A%252F%252F4.bp.blogspot.com%252F-FAYpiJJK8fQ%252FVPb8VkUam0I%252FAAAAAAAAB0w%252FCcoFkIFLFlo%252Fs1600%252FKuvankaappaus%25252B2015-3-4%25252Bkello%25252B14.35.41.png%26container%3Dblogger%26gadget%3Da%26rewriteMime%3Dimage%252F*&xm=h&xv=sa1.35&description=" style="background-color: transparent; background-image: url(data:image/png; border: none; cursor: pointer; display: none; height: 20px; left: 272px; opacity: 0.85; position: absolute; top: 842px; width: 40px; z-index: 8675309;"></a><a href="http://fi.pinterest.com/pin/create/extension/?url=https%3A%2F%2Fwww.blogger.com%2Fblogger.g%3FblogID%3D4663475721933114803%23editor%2Fsrc%3Ddashboard&media=https%3A%2F%2Fimages-blogger-opensocial.googleusercontent.com%2Fgadgets%2Fproxy%3Furl%3Dhttp%253A%252F%252F4.bp.blogspot.com%252F-FAYpiJJK8fQ%252FVPb8VkUam0I%252FAAAAAAAAB0w%252FCcoFkIFLFlo%252Fs1600%252FKuvankaappaus%25252B2015-3-4%25252Bkello%25252B14.35.41.png%26container%3Dblogger%26gadget%3Da%26rewriteMime%3Dimage%252F*&xm=h&xv=sa1.35&description=" style="background-color: transparent; background-image: url(data:image/png; border: none; cursor: pointer; display: none; height: 20px; left: 272px; opacity: 0.85; position: absolute; top: 842px; width: 40px; z-index: 8675309;"></a>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-51398944948541273642015-03-01T04:13:00.000-08:002015-03-01T04:13:01.461-08:00Joan Walsh AnglundLapsuudessani jollakin sukulaisnaisella oli <b>Joan Walsh Anglundin</b> kirjoja. Itse en niitä omistanut. Mielestäni ne olivat tosi ihania ja kun törmäsin niihin aikuisena kirppiksellä, päätin ostaa muutaman. Sen jälkeen ystävät ovat tuoneet niitä minulle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-e506Iw02bXA/VPL_nD5pTKI/AAAAAAAABy0/oMtqoFuxCt8/s1600/Skannaus%2B581.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-e506Iw02bXA/VPL_nD5pTKI/AAAAAAAABy0/oMtqoFuxCt8/s1600/Skannaus%2B581.jpeg" height="320" width="280" /></a></div>
<br />
Kirjat ovat niin ylisuloisia, että hampaita vihloo. Niillä on sellaisia nimiä kuin <i>Lapsuus on viattomuuden aika</i> ja <i>Minkä värinen on rakkaus.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-R9dk4LYVSwY/VPL_oTcLDVI/AAAAAAAABy8/6jc-7VEYDLo/s1600/Skannaus%2B580.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-R9dk4LYVSwY/VPL_oTcLDVI/AAAAAAAABy8/6jc-7VEYDLo/s1600/Skannaus%2B580.jpeg" height="320" width="214" /></a></div>
<br />
Yksi kirja kokoelmassani on latinaksi!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-MAf9_Ixyn1w/VPL_pYdp6AI/AAAAAAAABzE/TuuMVOeUtGs/s1600/Skannaus%2B579.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-MAf9_Ixyn1w/VPL_pYdp6AI/AAAAAAAABzE/TuuMVOeUtGs/s1600/Skannaus%2B579.jpeg" height="320" width="237" /></a></div>
<br />
Kuvituksissa ja kirjojen söpöydessä on jotain perinjuurin seitsemänkymmenlukuista (tosin Anglund alkoi tehdä niitä jo 1960-luvulla).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-hJega-NVrn0/VPL_qlY1CtI/AAAAAAAABzM/a64sc4rXLvw/s1600/Skannaus%2B578.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-hJega-NVrn0/VPL_qlY1CtI/AAAAAAAABzM/a64sc4rXLvw/s1600/Skannaus%2B578.jpeg" height="320" width="256" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-2Fpp-JQnTlk/VPL_1QKMqFI/AAAAAAAAB0M/0gbfJUlQx5Y/s1600/Skannaus%2B569.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-2Fpp-JQnTlk/VPL_1QKMqFI/AAAAAAAAB0M/0gbfJUlQx5Y/s1600/Skannaus%2B569.jpeg" height="320" width="211" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-4MOmIWhNJsw/VPL_0ZiQINI/AAAAAAAAB0E/rSevN4MTNg0/s1600/Skannaus%2B570.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-4MOmIWhNJsw/VPL_0ZiQINI/AAAAAAAAB0E/rSevN4MTNg0/s1600/Skannaus%2B570.jpeg" height="320" width="242" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-EHbqFzjEXqw/VPL_zIBe0wI/AAAAAAAABz8/n1Cjoqlp5Pc/s1600/Skannaus%2B571.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-EHbqFzjEXqw/VPL_zIBe0wI/AAAAAAAABz8/n1Cjoqlp5Pc/s1600/Skannaus%2B571.jpeg" height="320" width="214" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjat on varmaan alunperin kirjoitettu lapsille, mutta muistan lapsuudesta, että niistä pitivät myös aikuiset naiset. Kirjat sisältävät sellaisia viisauksia kuin: "Puutarhassa kukat ovat erivärisiä, mutta ne elävät onnellisina yhdessä... rinnakkain."</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kirjoista tulee mieleen <a href="http://www.eximlicensing.net/property/holly-hobbie-classic/">Holly Hobbie</a>, lapsuuden Tiimari-tarrat ja hajukumit, hartaasti säilötyt silkkinauhanpätkät ja kiiltokuvakokoelmat.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-33986340287293191682015-03-01T01:52:00.002-08:002015-03-01T01:52:22.422-08:00ViikkoOlen ollut tällä viikolla ahkera: olen ollut peräti kolmessa kulttuuritapahtumassa! Ne kaikki olivat ystävien tarjoamia, enkä siis itse valinnut kohteita. Näin <b>Pirkko Saision</b> uuden näytelmän <i>Slavan</i> ensi-illassa. Esityksen alku tuntui vähän sekavalta, ehkä siksi, että menin teatteriin ihan kylmiltään, enkä ollenkaan tiennyt, millaista juttua olin menossa katsomaan. Pian esitys vei mennessään ja oli mielestäni loistava. Pidin siitä, että orkesteri oli lavalla, eikä montussa. Esityksen musiikki oli mahtavaa ja esiintyjät huippuja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/--HYuirAvAwE/VPLe-Njwj_I/AAAAAAAAByU/oM1rDFpttPc/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-1%2Bkello%2B11.36.19.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/--HYuirAvAwE/VPLe-Njwj_I/AAAAAAAAByU/oM1rDFpttPc/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-1%2Bkello%2B11.36.19.png" height="209" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kuva: Kansallisteatteri (kuvakaappaus)</div>
<br />
Torstaina olin EMMAssa katsomassa pop-taide-näyttelyä. Se oli kiinnostava ja sopi mainiosti yhteen museon brutalistisen arkkitehtuurin kanssa. Hauska sattuma, että olen juuri urakoinut <i>Mad Men</i> -sarjaa uudelleen aika nopeassa tahdissa. Mad Men liittyy oleellisesti moniin 1950–1960-luvun pop-taiteen elementteihin. Sekä sarjassa että näyttelyssä korostuu miehinen katse – en ollut oikeastaan aiemmin tullut ajatelleeksi, miten miehistä pop-taide oli. Kaikki näyttelyn teokset ovat miestaiteilijoilta ja nainen esiintyy lähinnä mainosmaisena ja erotisoituna objektina. Pop-taide pyrki nimenomaan irvimään Madison Avenuen mainostuotannolle ja se yritti vetää yltiökaupallisen asenteen överiksi, mutta naiseen kohdistuva katse on ihan sama kuin Don Draperilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-3pXif983uOw/VPLgAoKggOI/AAAAAAAAByc/AdlYBbIx7b8/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-1%2Bkello%2B11.38.00.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-3pXif983uOw/VPLgAoKggOI/AAAAAAAAByc/AdlYBbIx7b8/s1600/Kuvankaappaus%2B2015-3-1%2Bkello%2B11.38.00.png" height="237" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
Kuva: Emma (kuvakaappaus)</div>
<br />
Eilen olin <b>Macy Grayn</b> keikalla Circuksessa. Esitys jäi vähän etäiseksi: hassua kyllä, se vertautui mielessäni Slavaan, jossa oli ihan erilaista uljautta. Macy Grayn sopottelva tyyli häiritsi, mutta bändi oli kyllä loistava.<br />
<br />
Muistin taas, että elävässä esityksessä on maagista energiaa!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-24696621559571210332015-02-28T01:46:00.002-08:002015-02-28T01:46:25.351-08:00Sagan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-2o59D_oesZs/VPGOGLIQu4I/AAAAAAAAByA/NhqTAG3MqXc/s1600/sagan.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-2o59D_oesZs/VPGOGLIQu4I/AAAAAAAAByA/NhqTAG3MqXc/s1600/sagan.jpeg" height="320" width="220" /></a></div>
<br />
Vanhoissa kirjakerhopainoksissa on hienoja kotimaisten kuvittajien kansikuvia. Tämä roskalavalöytö on vuodelta 1984, kuvittaja on Osmo Omenamäki.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-79951230487955063472015-02-24T23:09:00.002-08:002015-02-24T23:09:46.386-08:00Kirjoja käsin ja koneella<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-mx7ogZhn5Hc/VO1xv-PU2UI/AAAAAAAABw0/-AplrL1JLQs/s1600/0ac63b75a623c8f01993810dc56376ff.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-mx7ogZhn5Hc/VO1xv-PU2UI/AAAAAAAABw0/-AplrL1JLQs/s1600/0ac63b75a623c8f01993810dc56376ff.jpg" height="320" width="248" /></a></div>
<br />
Eiliseltä roskalavalta nappasin summamutikassa mukaan kustantajastani Otavasta kertovan kirjasen, joka on julkaistu 1930. Etusivulla lukee "Käsikirjoituksesta valmiiksi kirjaksi – kuvasarja, joka näyttää miten kirja syntyy – valokuvattu kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalon eri osastoilla Helsingissä". Kirja on todella hieno. Valokuvat on ottanut H. Iffland (Apollo).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-BHEG7LxZCL4/VO1yh2i1_oI/AAAAAAAABw8/pv_AjvWWOXY/s1600/8b58e14d4f65f16e17c2005f9756cb15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-BHEG7LxZCL4/VO1yh2i1_oI/AAAAAAAABw8/pv_AjvWWOXY/s1600/8b58e14d4f65f16e17c2005f9756cb15.jpg" height="320" width="220" /></a></div>
<br />
Otavan kirjoista koottu "pilvenpiirtäjä-kaupunki".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-kvVwc_hkUY8/VO1yj6rl_3I/AAAAAAAABxI/ePNBrBpMIBk/s1600/9820d1bf28d587301c9117d29db2419d.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-kvVwc_hkUY8/VO1yj6rl_3I/AAAAAAAABxI/ePNBrBpMIBk/s1600/9820d1bf28d587301c9117d29db2419d.jpg" height="320" width="211" /></a></div>
<br />
Lino-type -mallin latomakone, joka latoo 6500 kirjasinta tunnissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/--QusJTTc3fk/VO1ylKDhrHI/AAAAAAAABxU/yK2nEfVF5_I/s1600/84a1359c65357654f5ff51e73402d7c6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--QusJTTc3fk/VO1ylKDhrHI/AAAAAAAABxU/yK2nEfVF5_I/s1600/84a1359c65357654f5ff51e73402d7c6.jpg" height="320" width="208" /></a></div>
<br />
Korjausvedos otetaan ja siitä tarkastetaan virheet vertaamalla käsikirjoitukseen, joka on kuvassa käsinkirjoitettu! Tässä vaiheessa korjausluvun tekee näköjään latoja, joka siis osasi ilmeisesti tulkita myös erilaisia kaunokirjoitustyylejä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-I113NdHNB50/VO1ymeJUboI/AAAAAAAABxc/6lfaH-V7azI/s1600/cf5e281a306c70b1719dc167a5802fe6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-I113NdHNB50/VO1ymeJUboI/AAAAAAAABxc/6lfaH-V7azI/s1600/cf5e281a306c70b1719dc167a5802fe6.jpg" height="320" width="208" /></a></div>
<br />
Kansien nimikkeet kullataan lehtikullalla, joka liimataan kiinni munanvalkuaisella. Toisessa kuvassa ylimääräinen lehtikulta otetaan talteen "pölynimijällä".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-LvBwH7GxgRQ/VO1ynTk4FvI/AAAAAAAABxk/Y8BiiWJNlUs/s1600/2857a94d20707887e6f74a4a3fcebf40.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-LvBwH7GxgRQ/VO1ynTk4FvI/AAAAAAAABxk/Y8BiiWJNlUs/s1600/2857a94d20707887e6f74a4a3fcebf40.jpg" height="320" width="226" /></a></div>
<br />
"Kauniisti sidottu kirja on taideteos ulkomuodoltaankin." Todellakin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-tWyQ8ZBMoKc/VO1zrnkdS8I/AAAAAAAABxw/1tygxL_aJHY/s1600/otava3.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-tWyQ8ZBMoKc/VO1zrnkdS8I/AAAAAAAABxw/1tygxL_aJHY/s1600/otava3.jpeg" height="250" width="320" /></a></div>
<br />
1930-luvulla kirjoja ladottiin ja sidottiin vielä käsityönäkin. Käsinladottavia kirjaimia säilytettiin puisissa kasteissa, joita voi nykyään löytää antiikkiliikkeistä. Latojan vasemmassa kädessä on haka, johon hän poimii kirjasimet. Kirjasimet ladottiin ylösalaisin lähtien vasemmasta reunasta. Käsilatoja latoi tunnissa keskimäärin 1500 kirjainta.<br />
<br />
Kirjanen sisältää kaikenlaisia faktoja Otavasta: "Otavan sitomo käyttää vuodessa 42 000 metriä kangasta, 41 220 neliöjalkaa nahkoja. Sillä kullalla, joka sitomossa vuosittain käytetään, voidaan peittää 40 tynnyrinalan suuruinen maatila." Otavalla olikin koko ajan hallussaan miljoonan markan arvoinen nahka- ja kangasvarasto.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-68992810934619478832015-02-24T06:46:00.003-08:002015-02-24T06:46:50.325-08:00Sivistys roskiksessa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-bK82Gny5V_g/VOyLL8ucwZI/AAAAAAAABwk/1psvaKCoBYg/s1600/kirjat.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-bK82Gny5V_g/VOyLL8ucwZI/AAAAAAAABwk/1psvaKCoBYg/s1600/kirjat.jpeg" height="235" width="320" /></a></div>
<br />
Kävin dyykkaamassa Helsingin keskustassa roskalavaa, joka oli täynnä kirjoja. Yksi lava oli jo viety pois. En tiedä, oliko kokemus jonkinlainen oman aikamme symboli – paikalla häärineet veteraanidyykkaarit kertoivat, etteivät kirjat enää kelpaa minnekään. Lavalla ei suinkaan ollut mitä tahansa, vaan esimerkiksi:<br />
<br />
- Eri kielten uudehkoja sanakirjoja<br />
- Nykysuomen sanakirjasarja<br />
- Suomen kielen oppaita 1990-luvulta<br />
- Taidekirjoja<br />
- Teoksia arkkitehtuurista ja sen historiasta<br />
- Kansantajuisia, runsaasti kuvitettuja sotakirjoja 90-luvulta<br />
- Kymmenittäin tunnettujen kotimaisten runoilijoiden teoksia<br />
- Uusi Raamattu ja virsikirja<br />
- Nuottivihkoja<br />
- Klassikkoromaaneja, esim James Joycen Odysseus ruotsiksi ja Molieren näytelmiä<br />
- Eroottisia romaaneja, esimerkiksi Henry Milleriä<br />
- Keittokirjoja<br />
- Kansallisbibliografia-sarjaa<br />
- Kaari Utrion Familia – Eurooppalaisen perheen historia (7 osaa)<br />
- Suomen taiteen historia -kirjasarja<br />
- Teoksia esimerkiksi Perun ja Maorien taiteesta<br />
- Matkakirjoja (esimerkiksi Göran Schildtiä)<br />
- Tieteen maailma -kirjasarja<br />
<br />
Saapuessani lava oli jo lähes ääriään myöten täynnä kirjoja. Pohjalle oli tietysti mahdotonta kaivautua. Otin esimerkiksi yllä näkyvät runoteokset, paljon muitakin runokirjoja, ne osat Utrion sarjaa jotka löysin, vanhan teoksen <i>Raamatun äidit</i> sekä <b>Rosa Liksomia</b> 1980-luvulta. Olisin ottanut paljon enemmänkin, mutta olin liikkeellä bussilla. Kaikki kirjat olivat priimakunnossa, kannettiinhan ne suoraan hyllystä roskalavalle.<br />
<br />
Kirjoja kuulemma myydään aina vain vähemmän. Ihmiset eivät lue, eikä sivistystä enää arvosteta. Roskalvalle päätyneiden kirjojen kohtalo aiheuttaa minulle fyysistä tuskaa. Netissä ei todellakaan ole kaikki – hirveästi tietoa, kaunokirjallisuutta ja runoutta löytyy vain kirjoista. Ollaanko tosiaan valmiita viskaamaan se kaikki kaatopaikalle?<br />
<br />
Ehkäpä roskalavan kirjat päätyvät energijätteeksi, välinpitämättömyyden kirjarovioihin.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-80274195793615116762015-02-15T00:43:00.000-08:002015-02-15T00:43:04.254-08:00Sininen valo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Nld43_BEwbQ/VOBWKEBVMYI/AAAAAAAABvw/an05WUU7VkI/s1600/kotivinkki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Nld43_BEwbQ/VOBWKEBVMYI/AAAAAAAABvw/an05WUU7VkI/s1600/kotivinkki.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
Jatkan edellisestä aiheesta. Kotivinkki-lehden Nuku hyvin -erikoisnumerossa (28.1. 2015) on<b> Elisa Miininin</b> artikkeli laitteiden käytöstä vuoteessa (<i>"Hiplaa mua"</i>). Kotivinkin tutkimuksessa vain joka neljäs sanoi pyhittävänsä makuuhuoneen nukkumiselle ja jättävänsä laitteet ulkopuolelle.<br />
<br />
Vastaajista useampikin sanoo että "luen iltasaduksi Facebookia". Pariskunta selailee omia kännyköitään sängyssä "kirjan korvikkeena". Mielestäni tämä on tosi surullista. Ei sen takia, että laitteet olisivat automaattisesti kaiken pahan alku ja juuri, vaan siksi, että kirjaa ei korvaa mikään.<br />
<br />
Olen itsekin kirjoittanut aikakauslehtiin lukuisia artikkeleita unen laadusta ja unettomuudesta. On tutkittu fakta, että varsinkin herkkäunisilla laitteiden erittämä sininen valo saattaa sekoittaa pimeähormonin tuotannon. Eli kun tuijotetaan vuoteessa tietokonetta, tablettia tai kännykkää, aivot tulkitsevat laitteen erittämän valon samoin kuin päivänvalon ja aktivoituvat. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jo sähkölaite makuuhuoneessa vaikuttaa nukahtamiseen ja unen laatuun. Makuuhuone pitäisi pyhittää unelle, mutta monessa nykykodissa se on konehuone.<br />
<br />
Jo maalaisjärjellä pitäisi ymmärtää, että esimerkiksi Facebookin uutisvirran selaaminen ennen nukkumaanmenoa vaikuttaa unen laatuun. Tässä kirja on ylivertainen: se on rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Romaaniin syventyminen on mielestäni vähän sama asia kuin meditointi hiljaisuudessa, vaikka toki herättää enemmän ajatuksia. Facebookin uutisvirran lukeminen taas on sama kuin hilluisi juuri ennen nukkumaanmenoa meluisassa ihmisjoukossa. Paitsi että Facebook herättää ihan omanlaistaan stressiä: päivitykset ja kommentit saavat innostumaan tai kiukustumaan kuten oikeakin keskustelu, mutta lähellä ei olekaan puhekumppania, johon peilata näitä tunteita. Keskustelut jäävät helposti pyörimään päähän, aivot surraavat vielä valojen sammuttamisen jälkeenkin nasevia vastauksia. Jokin yksittäinen päivitys toisin ajattelevalta voi saada suuttumaan perinjuurin, kun pitäisi rauhoittua. Puhumattakaan siitä, että ihmiset linkkaavat uutisia pahoinpidellyistä lapsista tai heitteille jätetyistä vanhuksista.<br />
<br />
"Luen iltasaduksi Facebookia" on pelottava ajatus senkin takia, että Facebookissa ajatukset eivät yleensä ole loppuun asti ajateltuja tai millään lailla syvällisiä. Kirjailija työstää ajatuksia romaaniin parhaimmillaan vuosikaudet, jopa vuosikymmenet. Vaikka romaani olisi kirjoitettu minkälaisella sähkösanomatyylillä tai hengästyttäväksi proosarunoksi, taustalla on aina ajattelua, työstämistä ja sulattelua.<br />
<br />
Pikkulapsille sanotaan, että ennen nukkumaanmenoa pitää rauhoittua. Pitää lopettaa riehumisleikit ja sitten käydään läpi samat rituaalit: yöpuku päälle, iltapala ja -pesu, iltasatu. Iltasadun aikana lapsen nukkumapaikka on jo hämärä, sillä se auttaa kehoa tajuamaan, että levon hetki on lähellä. Aikuiset tavallaan jatkuvat riehumista somessa myöhään yöhön: poukkoillaan viestistä ja saitilta toiseen ja aivot ovat pahimmillaan ylivireystilassa.<br />
<br />
Jonkun pitäisi takavarikoida aikuisiltakin laitteet ainakin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jonkun pitäisi sanoa, että nyt rauhoitutaan, vähennetään valaistusta, tuuletetaan nukkumapaikka ja otetaan käteen oikea kirja. Mielestäni aikuisetkin saisivat lukea toisilleen ääneen: on ihanaa kun toisen ihmisen ääni johdattaa tarinaan ja lukemisen poljennossa saa vähitellen antaa levolle vallan.<br />
<br />
"Mitä enemmän teknologiaa makuuhuoneeseen tuodaan, sitä vähemmälle jää läheisyyden määrä", sanoo professori Osmo Kontula Kotivinkin jutussa.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4663475721933114803.post-38585369347241063462015-02-12T00:28:00.003-08:002015-02-12T00:28:53.689-08:00Äiti koneellaHelsingin Sanomissa on <a href="http://www.hs.fi/elama/a1423627805448?jako=b4e60a7c3dcbca0f31a7bd28ba48a12b&ref=fb-share">kiinnostava kirjoitus</a> internetin käytöstä. Olen varmaan onnekas, kun olen päässyt lasten suhteen asiassa helpolla, ehkä osittain sen takia, että olen aina rajoittanut heidän viihdykkeiden käyttöään. Kun lapset olivat pieniä, elimme viisi vuotta ilman telkkaria. Tuohon aikaan tv ei ollut vielä siirtynyt nettiin, eivätkä lapseni nettiä käyttäneetkään. Telkkarittomuus teki hyvää myös aikuisille! Peliaikaa on aina pitänyt tienata ulkoilulla, tosin nyt räkäisten kelien aikaan olen vähän lipsunut. Pienempänä lapseni pelasivat Nintendon käsikonsoleilla. Meillä on ollut lainassa lehdistökappaleina sekä Wii että Playstation 3, mutta ne eivät ole kiinnostaneet tippaakaan.<br />
<br />
Nykyään lapseni käyttävät paljon Ipadia. He pelaavat rakennuspelejä, kuten Minecraftia, joissa asioita voi tehdä yhdessä. Se on parantanut veljesten yhteistyökykyä huomattavasti! He tekevät omia animaatioita, kauhuleffoja, trailereita ja stop motion -filmejä legoilla. Heidän suosikkejaan on myös fysiikan simulaatiopeli Dust (<a href="http://dan-ball.jp/en/javagame/dust/">http://dan-ball.jp/en/javagame/dust/</a>). Kuopukseni aloitti peliuransa Nintendon käsikonsolin piirrospelillä. Lapsillani on myös Ipadiin kytkettävä "piano" Irig, jolla saisi tehtyä vaikka millaisia biisejä, mutta biisien nikkarointi ei ole vielä saanut tulta alleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-sw6tl20XyP8/VNxjTaDg5AI/AAAAAAAABvg/RBVO-J1u7oo/s1600/minecraft-10-700x393.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-sw6tl20XyP8/VNxjTaDg5AI/AAAAAAAABvg/RBVO-J1u7oo/s1600/minecraft-10-700x393.jpg" height="179" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Vastikää luin eräästä yhdysvaltalaisesta perhelehdestä, että taaperoille on saatavilla sovellutus nimeltä Dinner Time, joka estää taaperon pääsyn nettiin ruoka-aikaan. Eikö sitä kapulaa voi ottaa lapselta pois ruokailun ajaksi? En ole ikinä sallinut mitään vempeleitä ruokapöytään – koskee myös aikuisia. Eivätkä lapset sitä kaipaakaan. Jos syö yksin, on lupa lukea ruokapöydässä Aku Ankkaa. Otan kännykät ja tabletit pois myös illalla. Sänkyyn ei viedä laitteita paitsi kipeänä.<br />
<br />
Ainoa mistä tulee riitaa ovat pelien ikärajat. Kuulemma "kaikki" saavat pelata K17-pelejä. Olen antanut esimerkiksi kymmenvuotiaan pelata K12-pelejä sen jälkeen, kun olen lukenut netistä arvioita. Mutta missään nimessä ei tule kuuloonkaan, että 11-vuotias pelaisi K17-pelejä, joissa teurastetaan ihmisiä realistisessa ympäristössä.<br />
<br />
Omien havaintojeni mukaan se kansanosa, jonka netti-, some- ja tablettikäyttöä pitäisi rajoittaa, ovat aikuiset. Luennoilla ja seminaareissa ollaan netissä ja somessa sen sijaan, että keskittyäisiin siihen, mitä esiintyjä sanoo. Kaupan kassalla ollaan niin kiinni kännykässä, että kassahenkilölle ei sanota edes kiitosta. Koulun juhlissa ollaan kännykällä netissä kun lapset esiintyvät, samoin ravintolapöydässä. Välillä näyttää siltä, että lapset ja nuoret ovat paljon paremmin perillä digivapaan ajan tärkeydestä! Aikuiset päivittelevät mielellään lasten ja nuorten sähköisten välineiden käyttöä, mutteivat siirrä katsetta koskaan itseensä.<br />
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/o_5OtsdBBIg" width="560"></iframe>
<br />
<div style="text-align: center;">
Siskonpeti: Äiti koneella</div>
<br />
Jo aikaa sitten minimoin oman kännykän käytön, kun olen liikkeellä. Lopetin kännykän räpläämisen kassajonossa tai pysäkillä. Se oli vapauttavaa! Vastikää älypuhelimeni hajosi. Nyt minulla on kännykkä, jolla ei pääse nettiin. Bussissa ehdin ajatella omia ajatuksia, tarkkailla ihmisiä ja saada uusia oivalluksia. Kun lähden kotoa, olen vapaa koneista ja netistä. Tietokoneella minulla on ohjelmat Freedom ja Anti-Social, joiden avulla omaa netinkäyttöä voi rajoittaa.<br />
<br />
Lapsia vaaditaan leikkimään "oikeita leikkejä" – ja aikuinen tietysti määrittelee, millainen on hyvä leikki. Kukaan ei vaadi aikuisia tekemään oikeita asioita. Kuinka moni aikuinen viettääkään illat samaan aikaan Facebookin ja tv-ohjelmien ääressä, eikä tee mitään "oikeaa"? Myös aikuinen tarvitsee digivapaata aikaa! Kenenkään ei pitäisi ottaa laitteita ruokapöytään, sänkyyn tai vessaan. Ihmisen pitäisi kyetä seisomaan jopa vartti kassajonossa käymättä netissä. Lukemattomat suomalaislapset ovat oppineet, ettei ruokaan tai leivonnaisiin saa käydä käsiksi, ennen kuin äiti on kuvannut ne Facebookiin tai blogiin.<br />
<br />
Jos lapsesi esiintyessä päivität Facebookiin "katson juuri meidän Karoliinan esitystä", katsotko esitystä oikeasti?Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02032551767478075307noreply@blogger.com2